Enpä ole tätäkään aikaisemmin ajatellut: miehet ovat grillien kunkkuja. Olen vaan tyytyväisenä nautiskellut grillipihdeillä eteeni nostettuja makupaloja. Milloin lohta, milloin vihanneksia, joskus makkaraakin. Koska en ole keittiöihmisiä, tiskaaminen on langennut kontolleni luontevasti niin kotioloissa kuin mökeilläkin.
Kaveriporukan kokoontuessa lomanviettoon mökille, joskus uskaltaudun tarjoamaan apuani keittiössä, mutta keittiöimmeisten intohimoinen suhtautuminen milloin mihinkin yksityiskohtaan saa minut jättämän pilkkomisen, paseeraamisen, blanseeramisen, paysannamisen muille.
Vuokramökeillä lisää haastaa se, ettei keittiövälineillä ole omia tuttuja paikkoja. Naisväki viettää pitkiä aikoja päät kaapissa välineitä haeskellessaan milloin eivät hikoile hellan ja tiskialtaan välissä. Miesväki kokoontuu grillin ympärille. Virvokkeiden voimin säädetään grillin lämpötilat, pihvien punerrusaste ja ihaillaan auringonsäteiden tanssia vaahteroissa. Tuttua, eikö.
Näinhän se usein on mennyt ainakin porukoissa, joissa olen pyörinyt. Kannattaisi kokeilla roolien vaihtamista aina välillä. Mummot tehkää grillivallankumous! Grillaaminen ulkoilmassa on hauskaa ja taatusti vähemmän hikistä kesätouhua kuin sisällä keittiössä.
Koska perheemme savustusmestari on siirtynyt taivaallisten grillien ääreen, olen päättänyt opetella kalan savustamisen taidon. Se kuului vielä viikko sitten ”asioita, joita en ole koskaan tehdyt” -listalle. Siellä odottelee tällä hetkellä vielä saaristo-olosuhteissa soutaminen, joka poistunee listalta tämän kesän aikana, mikäli korona suo.
Kutsuin tuttavapariskunnan savukalalounaalle taloyhtiömme yhteisgrillille. Sitä ennen hieman kuivaharjoittelua vävyn opeissa ja vaihe vaiheelta otetut kuvat kännykkään tukemaan tositoimia. Ei voi olla vaikeaa, sillä olihan seurannut toimitusta vuosikymmenten aikana vaikka kuinka monta kertaa.
Omatuntoni kolkutti ostaessani Norjan lohta, mutta tässä koronatilanteessa en ryhtynyt haeskelemaan muuta.
Lohen savustaminen. Näin se menee:
Mutta, se penteleen kaasupullo! Tuttavapariskunnan kanssa kolmeen pirkkaan kääntelimme, mutta liitin ei kaiketi mennyt paikalleen. Tai emme tienneet oliko kaasuhana auki vai ei, sillä kirkkaassa päivänvalossa ei näe tuleeko kaasua. Perheen sisäinen puhelinpalvelu neuvoi tarkistamaan, onko pullossa kaasua. No miten. Nostamalla pulloa! Painaa enemmän, jos on kaasua. Enemmän kuin mikä?
Onneksi naapurin mies yritti hiipiä rantaan ja sain hänet kiinni. Mies hölskytteli kaasupulloa, käänteli vipstaakeja ja avot kohta pääsimme savustamaan.
Lohi oli kerrassaan herkullista. Juuri sellaista kuin sen pitääkin. Sopivasti savun makuista ja mehukasta. Väriä arvioidessani ehdin säikähtää kalan tummuutta, kunnes huomasin ottaa pois aurinkolasit.
Siinä ateriaa lopetellessamme toinen naapuri, mies hänkin tuli grillaamaan ja päätin selvittää itselleni vielä kertaalleen, miten kaasupullon liittimen saa helpoiten paikoilleen. Vatsa täynnä ja tyytyväisenä oppi toivottavasti menee perille ja pysyy muistissa seuraavaan kertaan.
”Helpommalla pääset, kun etsit tontilta jonkun miehen sytyttämään grillin”.
Miesten kukkoilua vai tahaton sammakko?Hyvä, että tuttavapariskunnan miespuolisella oli omanarvontunto kohdillaan, muutoin olisi tuosta kommentista saattaneet pallit murentua.