Amerikkalainen ukki-ikää lähestyvät Howard Shernoff revittelee Heijastin-kirjassaan pikkuhauskasti suomalaisen kulttuurin piirteitä aina heijastimen käytöstä vaatimattomuuden hyveeseen. Kirjan sivuilla piipahdetaan myös Tallinnassa korjaamassa ovensulkijoita, Pietarissa kielikurssilla ja Mumbaissa sen verran, että järjestettyjä avioliittoja pääsee kuvailemaan.
Shernoff on asunut pitkään Euroopassa ja Venäjällä. Suomea koskettelevissa tarinoissa liikutaan lähinnä Helsingin hyvinvoivassa Punavuoressa ja Virossa puolestaan Tallinnan Pikk-kadulla, Raatihuoneentorin tuntumassa.
Helsinkiä tunteville tuttuja ravintoloita, kahvioita ja kauppoja vilahtaa siellä täällä. Kolmen kimppaa kokeillaan ja kuohuvia juomia kuluu. Enpä olisi itse keksinyt Stockmannilla vuodevaateostoksilla ollessani pyytää myyjää kanssani testaamaan lakanoita.
Sen verran kevyttä luettavaa teos on, että se soveltuu hyvin matkakirjaksi. Lukiessaan voi heijastella suomalaisen kulttuurin piirteitä matkakohteen kulttuuriin.
Sopii myös koronakaranteenissa kärvisteleville ja jalkakäytäväkohtaamisia vältteleville.
Howard Shernoff: Heijastin ja 13 muuta tarinaa suomalaisilta jalkakäytäviltä
Käsikirjoituksesta suomentanut Heli Naski
Atena-kustannus Oy, 2020
Kirjan takakannessa kirjailijaa kutsutaan Punavuoren Bukowskiksi. Pöyristyttävän huono heitto. Bukowski osasi kirjoittaa, Shernoff ei todellakaan. Asiaa ei auta onneton käännös (”kouraantuntuva”, sinkkutyttö Tallinnasta = ”ainoa tyttö” jne.) Kirjan ainoa hyvä ominaisuus on sen lyhyys. Tätä ei voi suositella kenellekään.
Kiitos kommentistasi, Siru! Itse ajattelin, että tuolla Punavuoren Bukowskilla tarkoitetaan Shernoffin tuntemaa ulkopuolisuutta, samaa siis jota Bukowski myös usein kuvaa. Niin tai näin, Mummo on koko suuren ikänsä lukenut kaiken mitä eteensä saa. Huonokin kirja voi olla portti lukemiseeen jollekin joka ei sitä vielä harrasta.