Aina ei tuo espanjan kieli osu kohdalleen. Opas ohjeisti, että uimapuvut mukaan. Menemme ”mikälie ilmaisu se olikin” ja kuvittelin, että kyse on kylän nimestä. Hämmästyksekseni löysin itseni laskettelemasta Amazonin Rio Napo -jokea pitkin renkaalla.
Ei siinä sen suurempaa dramatiikkaa ollut. Hissukseen joki työnsi eteenpäin ja koskikohdatkin olivat vaisumpia kuin Kuusamossa, missä olen koskiin tutustunut, suuremmalla värkillä tosin kuin nyt.
Ainut mikä tuotti päänvaivaa, oli aurinko. Koska olin varautunut uimiseen, en ollut laittanut suojavoidetta. Puoli tuntia veden päällä. Aurinko täällä on vahva. Paikallisetkin huolehtivat ihonsa suojaamisesta. Saati minä, jonka pitäisi välttää aurinkoa ihoni takia. Ihmeekseni en ole palanut kertaakaan, aiemmin. Käytän 50-kertoimista suojaa. Se on riittänyt. Toki suojaan vaatteilla niin paljon kuin mahdollista.
Videoklippi:
Jännittävä hetki. Mummo renkaaseen ja jokeen. Puolen tunnin kumirengasseikkailun loputtua huojentuneena totesin, että kaikki yhä tallella. Ne caymanit, lagartot lienevät amazoonilegendaa.