Tarzanilla ei muistini mukaan ollut viidakkoveistä.
Oppaanamme täällä Amazoneilla toimivalla Jaimella on. Jaime, kuten kaksi keittiössä hyörivää kokkia ovat Kichwa-alkuperäisväestöä.
Tänään Jaime vei meidät viidakkoon. Hieman mutisten otin vastaan hänen ojentamansa kepin. ”Olen vanha, mutta en niin vanha…No, ehkä käärmeitä varten.”
Keppi osoittautui kuitenkin todella tarpeelliseksi, kun astelimme kasvillisuuden seassa Jaime edellä viidakkoveitsellä tietä raivaten. Liekö olisin selvinnyt liian suurine lainasaappaineni kaikenmaailman rinteistä ja mutakoista ilman keppiä. Se oli hyvänä apuna ryteikön nousuissa. Ja alastuloissa.
Uskoisitko että nyt sataa? Kyllä sade ropisee, aurinko paistaa. Emme kuitenkaan tarvitse sateensuojaa, sillä viidakko tarjoaa luonnon suojan.Jaime esittelee meille myrkyllistä ötökkää. Hän tietää miten sitä kuuluu pidellä. Häntäpäässä myrkkypistimet sojottavat ylöspäin. Kun pitää huolen, etteivät ne kohdistu ihoon päin, kaikki hyvin.Termiittien pesä. Ne ovat kahdessa mielessä hyödyllisiä: niitä voi syödä ja ne ovat hyvä suoja hyttysiä vastaan. Termiittejä kämmenelle ja hierotaan ihoa.
Termiittejä en maistanut, mutta yhden sortin muurahaisia kokeilin. Maistuivat sitruunalta.
Tästä kepistä syntyvät panamahatut ja tansseissa käytettävät lannehameet.Simbsalabim! Kepistä sukeutuu hieno viuhka, jonka säikeistä tehdään hatut ja hameet.
Luontaislääkitystä. Puu tuottaa sangre de drago -nimistä lääkeainetta. Jaime viilsi viidakkoveitsellään haavan puuhun, puu vuotaa vereltä (sangre) näyttävää ainetta, joka parantaa haavat nopeasti (kuten pihka Suomessa, kaiketi). Ainetta levitetään iholle. Se muuttuu hierottaessa punaisesta valkoiseksi, voidemaiseksi kalvoksi. Toinen käyttötarkoitus: kolme tippaa veden tai mehun kanssa närästykseen.Aceite Ungurahua. Öljymäistä ainetta hierotaan päänahkaan. Se estää hiusten lähtöä ja edistää kasvua. Kichwa-väestöllä on myös kauneuskilpailuja. Niissä ei kilpailla parhailla muodoilla vaan sillä kenellä on kauneimmat hiukset. Hiusten täytyy ulottua peffaan asti. Oletko koskaan nähnyt intiaania tai jälkeläistä, jolla on harmaa pää. Todennäköisesti et, sillä he eivät harmaannu.
No, niinhän siinä kävi. Kahden tunnin vaelluksen jälkeen, kun olimme jo palaamassa lodgelle, jalkani tarttui juurikkoon. Lensin naama edellä ojaan. Miten paljon sitä ehtiikään miettiä lennon aikana muutamassa sekunnissa: varo käärmeitä, sivuuta tappajamuurahaiset, älä vaan lyö hampaitasi tuohon edessä odottavaan kiveen.
Siinä sen näkee. Suomalaiset naiset ovat rautaa. Keppi katkesi, mutta minulle ei käynyt mitenkään.
Eikä siinä vielä kaikki.
Lodgelle johtavalla kujalla kysyin Jaimelta, joka näyttää olevan erittäin ylpeä Kitchwa-taustastaan ja elinympäristöstään, halataanko täällä puita. Kun hän ei heti ymmärtänyt, kiepautin käteni lähipuun ympärille.
Vain pieni pilkahdus silmissä, muutoin kasvot ilmeettöminä, ääni hillittynä ja täysin liikkumattomana, Jaime sanoi.
”Varo congaa”, pieni sormiele osoitti tämän, ei tappavan, mutta vaarallisen ötökän olinpaikan aivan käsieni yläpuolella.
Conga on pistänyt Jaimea useita kertoja. Sen pistos nostaa kovan kuumeen, joka saattaa kestää kolme-neljä päivää. Pistokohdan jäsen turpoaa ja särkee.
”Viidakossa ei halata puita”, viilipytyn rauhallinen Jaime toteaa.
Kiitos kommentista Suunnaton! Kulunut neliviikkoinen on ollut mahtava seikkailu. Sunnuntaina kotiin lähdön aika ja pieni pala sydämestäni jää tänne Amazoneille. Ehkä joku päivä palaan.
Vau, aika mahtava seikkailu! Olispa hienoa päästä tutustumaan tuolla tavalla viidakkoon.
Otsikko oli mitä mainioin 🙂
Kiitos kommentista Suunnaton! Kulunut neliviikkoinen on ollut mahtava seikkailu. Sunnuntaina kotiin lähdön aika ja pieni pala sydämestäni jää tänne Amazoneille. Ehkä joku päivä palaan.