Otavalossa piipahdimme torstaina. Liekö väärä päivä vai mikä, mutta kaupunki ei tehnyt suurta vaikutusta. Lauantai on kuulemma parempi markkinapäivä, eläimiäkin myynnissä.
Toisaalta en ole enää aikoihin jaksanut innostua markkinoista. Toistojen määrä on riittävä. Tämä on summittainen lainaus Iranin kiertomatkan Irmeli-oppaalta. Hän puhui aina toistojen määrästä. Ja tottahan se on, että mummoikään (vaikkakin vielä kasvuvaralla) mennessä on ehtinyt nähdä kaikenlaista ja on vaikea saada kiksejä samoista asioista kuin teininä. Niiltä ajoilta on mieleen jäänyt ensimmäiset torikokemukset Italiasta (ihana villapaita), Damaskoksesta (kana juoksi oikeasti ilman päätä metritolkulla) ja monesta muusta untuvikkomatkailjaa hätkähdyttävästä.
Otavaloa pidetään kuitenkin yhtenä Ecuadorin must-kohteista. Alkuperäisväestöä näkyi kaduilla paljon enemmän kuin Quiton vanhassa kaupungissa Gringolandiasta puhumattakaan. Gringolandia on Quiton La Mariscalin kaupunginosan lempinimi. Gringoiksi nimitettiin alunperin amerikkalaisia, nykyään käsite on laajentunut kaikkiin vaalean rodun edustajiin.
Otavalon intiaaneilla letti heiluu hatun alta. Se on vuoristossa asuvien intiaaniheimojen tunnusmerkki. Amazonien intiaanit leikkaavat hiuksensa lyhyiksi.
Tuliaisia Otavalosta? Monet satsaavat markkinoihin. Espanjan ope suositteli ostamaan ponchot ja filtit muualta. Samaa tavaraa saa kaikkialta ja Otavalon hinnat ovat hänen kokemuksensa mukaan kalliita. Mutta täytyyhän niidenkin siellä Otavalossa elää.
Artikkelikuvasssa pieni mummo – suuri pata.
Artikkelikuvassa pieni mummo, suuri pata.