Toinen asia, jota minulta on kotiinpaluun jälkeen kyselty. Ecuador, miten sinne pääsee? Kauanko kestää lentää?

Kauan ja monimutkaisesti.

Näin minä matkasin.

Helsinki – Frankfurt – Bogota – Quito

Tiistai 11.7.  Törkeän aikainen herätys sillä Lento Frankfurtiin 6.35. Siitä se alkoi lentokoneessa ja kentillä klenuaminen.

Frankfurtin kentällä odotusta kuusi tuntia.

 

Frankfurt-Bogota (Kolumbia) lähes 12 tunnin lennon aikana oli aikaa lueskella kaikkea.

 

Bogotassa välilasku ja taas odotusta, nyt tosin vain pari tuntia.

Tiistain ja keskiviikon välisenä yönä yhden aikoihin perillä Quiton Mariscal Sucre -kentällä.

Hostal Rosarion etukäteen tilattu lentokenttäkuljetus toimi kuin nakutettu. Olivat vastassa tervetulo-kyltteineen päivineen.

Paluumatka joutuisammin

Paluulento sunnuntaina 6.8. Quitosta klo 16.45. Perillä tiistaina aamuyöllä yhden kieppeillä.

Paluumatka kaikkine vaihtoineen ja odotuksineen sujui yllätyksekseni nopeammin kuin mennessä.

Syynä yölento, Bogota-Frankfurt lähes 12 tuntinen kului suurimmaksi osaksi nukkuen.

Frankfurtissa kentällä nukuin myös. Matkatyyny oli aivan oiva kaveri. Niskatyynykin oli mukana, mutta jäi kakkoseksi. Lentokoneessa niskatyyny on hyvä, sillä se pitää pään paikallaan.

 

Kaikki vyötäröllä

Yksi matkatavara, josta en luovu vaikka olisi kuinka nolo. Vyölaukku. Sen saa mukavasti väljien vaatteiden suojaan ja sieltä on helppo ottaa känny, passit yms. Kaikki on lähellä ja piilossa myös nukkuessa kentällä tai koneessa.

 

Madridin kautta olisi ollut suora lento Quitoon. Se vaihtoehto oli roimasti kalliimpi ja lisäksi olisi vaatinut yöpymisen Madridissa.

Varmaan muitakin vaihtoehtoja löytyy. Saksalaisopiskelija saapui Panaman kautta.

Myös USA:n kautta olin kuulevinani olevan lentoja.

Niin tai näin, pitkä ja hankala matka, mutta ehdottomasti vaivan väärti. Ecuadorin maisemat ja ihmiset ovat ihania.