Aiemmin kerroin jo Hostel Rosariosta ja sen järjestämistä retkistä. Yksi niistä oli Otavalo ympäristöineen. Ilman Otavalo-houkuntinta olisin saattanut jättää päivän kestävän retken väliin. Respan virkailija luetteli ohjelmaa. Listalla vilahti järvi toisensa jälkeen, välissä jokunen putous. Kotikaupungissani Espoossa kimaltelee satakunta järveä, yksi suoraan työhuoneeni ikkunasta.
Mutta olihan ne Ecuadorin järvet komeita tulivuoren kraatereineen päivineen.
Avauskuvassa:
Ecuadorilaiset Carlos ja Patricia ovat neljän päivän lomalla. He asuvat satamakaupunki Guayaquilissa. Opas Luiz kuvaa ahkeraan matkamuistoja kyydittävilleen.
Kuvan lapset tekevät sitä mitä heidän kuuluukin. Samaisen luonnonpuiston lähellä baarissa kaksi arviolta alle kymmenvuotiasta myi turisteille olutta. Siitä kehkeytyi kiivaahko keskustelu. USA:n Utahista kotoisin ollut ei pitänyt mitenkään ihmeellisenä, että lapset myyvät olutta.
”Alkoholia ei pitäisi mystifioida kuten USA:ssa. Jos ei saa alkoholia, nuoret siirtyvät huumeisiin.”
Minä puolestani ihmettelin, että lapset ylipäätään myyvät mitään. Heidän kuuluisi olla leikkimässä.
Maan tapa, utahilainen totesi.
Putouksella makaavilla lapsilla asiat ovat varmaan mallillaan. Ehkä myös baarissa työskentelivillä lapsilla asiat ovat paremmin kuin vaikkapa Quiton katulapsilla. Olihan heillä ehjät vaatteet ja perheellä kaiketi jonkinlainen elinkeino.
Sen sijaan Quiton katulasten kasvoja on vaikea saada mielestään. Eräskin poika oli kasvoiltaan kuin vakava vanha mies, vaikka vasta alle kymmenen.