Pohjoismainen free-toimittajien seminaari järjestettiin Suomenlinnassa viikonloppuna. Paikkahan aivan ihana. Sitä ylistivät niin seminaarin puhujat kuin myös pohjoismaiset kollegat. Suomenlinna on Unescon maailmanperintökohde (1991 asti), jossa asuu myös ihmisiä. Jokaista asukasta kohden käy tuhatkunta turistia vuosittain.
Suomenlinnaan pääsee lautoilla. HSL:n lautta vie Mustasaareen, maksu HSL:n lipulla tai matkakortilla. JT-Linesin vesibussilla pääsee Tykistölahteen ja Kuninkaanportille kesäaikaan (nyt 7 euroa edestakaisin). Molemmat lähtevät kauppatorilta.
-
Suomenlinnalaiset huristavat lautalle pyörillä. Minkähän takia kaikki näkemäni pyörät olivat mustia? Riksa -monen huojennukseksi moottorikäyttöinen – kuljettaa saaren sisällä sen minkä kerkeää. Ehkä niitä voisi olla enemmänkin, sillä ainakin yksi liikuntarajoitteinen seminaariimme osallistunut ei kyytiä saanut.
Suomenlinnan historia tutuksi
Kun saarelle asti tulee, kannattaa tutustua sen monivaiheiseen historiaan. Museon vitriinit valottavat tapahtumien kulkua aina sen rakentamisesta asti. Rakentaminen aloitettiin 1748. Vuosikymmenien rakennustyö on Ruotsin historian kallein projekti ikinä.
Valokuvaaja Tim Bird, Suomessa pitkään asunut britti on vanginnut Suomenlinnan olemusta keväällä ilmestyneeseen kirjaansa. Kirjan voi ostaa museon myymälästä. Rakennuksen kakkoskerroksessa Birdin valokuvia esillä Suomenlinna – Valon saaret näyttelyssä. Huoneen keskellä kerrotaan kahdeksasta Suomenlinnan nykyasukkaasta. Mielenkiintoista!
Elävän esityksen ystävät osallistuvat opastettuun kierrokseen. Seminaariosallistujia oli sen verran paljon, että opastuksia järjestettiin suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi.
-
Suomenlinna opas Ulla-Maija Rouhiainen herätti historian kiemurat eloon suomen kielellä. 
Pieniä yksityiskohtia: tykinreiät koristettu kukkakuvioin. 
Ei niin mukavia yksityiskohtia. Tätä seinää vasten ammuttiin ihmisiä kuoliaaksi vuonna sata vuotta sitten, 1918. 
Suomen lippu on liehunut tässä tangossa sata vuotta, joka päivä. Toki se otetaan yöksi pois liputussääntöjen mukaisesti.
Seminaaritilat
Kahdensadan hengen porukkamme käytti varsin monipuolisesti eri seminaaritiloja. Pajasali, Myllysali ja Ruutikellari olivat käytössä pienemmille ryhmille.
Tenalji von Fersen -salissa avajaispuheet ja suuren osallistujamäärän tilaisuudet. Sali muotoutui myös illanviettopaikaksi.
Iloinen yllätys tanssihaluisille. Ykspihlajan Kino-orkesteri ilotteli ikivihreillä. Ja mikä parasta, niitä ei tarvinnut laahautua läpi paritanssina. Sopii hyvin diskoaikakautena tanssitaitonsa hankkineille mummoille.
