Edellisessä postauksessa taisin jo todeta, että kauas ei tarvitse lähteä kokeakseen jotain uutta. Tänään, ilma kun oli niin ihana, päätin tehdä kauppareissusta tavallista pidemmän. Kävelin silmiähivelevän värikästä metsätietä Viherlaaksosta naapurilähiöömme, Karakallioon. Olen kyllä kuullut maahamme leviävistä muraaleista, mutta ohi korvien on päässyt se, että niitä hommaillaan kotinurkillamme.
Siellä Karakalliossa sain muraalimestarin kiinni lähes itseteosta. Syömään oli kaverinsa kanssa suunnistamassa eikä halunnut enää kiivetä korkeuksiin kuvattavaksi. Sen sijaan hän kaivoi esiin mallin, jonka mukaan hän maalaa muraalia.
Valtavan seinän maalaaminen kestää viikon verran. Mäenpää aloitti maanantaina ja tulevana sunnuntaina työn pitäisi olla valmiina.
Paikalle pysähtyi kanssaihmettelijöitä. Yksi pahoitteli sitä, että muraali maalataan ”Karakallion huonokuntoisimpaan taloon, joka varmaan puretaan pian”.
Yhdessä taiteilijan ja hänen syömäkaverinsa kanssa rauhoittelimme, että kyllä taloja nykyään kai korjataan ennemminkin kuin puretaan. Toisaalta minä ainakaan en ole asiasta aivan varma. Kyllähän kerrostaloja on maan tasalle pantu täällä pääkaupunkiseudullakin. Ehkä se on järkevää. Mieleen tulee, että sadan asunnon kerrostalon putkiremppaamiseen käytettävällä viidellä millillä ja siihen kuuluvalla hammaskaluston kiristyksellä saisi varmaan aikaiseksi jo aika monta kerrosta.
Pian paikalle sauvoo Mummoakin vanhempi pariskunta. Pahoittelen, jos erehdyin. Iän arvioiminen puolin ja toisin on vaikeaa. Peilini ovat putsaamatta, rillit ysäriltä ja omat ikävuoteni tuppaavat häipyä mielestä.
”Kaikki täällä köpöttelee rollaattoreilla ja vielä seinillekin pitää maalata vanhoja ihmisiä”, rouva tuskailee.
Totta on, että näin päiväsaikaan silmäiltynä Karakallion ostarin liepeillä väki vaikuttaa olevan niinsanotusti kuudenkympin ja kuoleman väliltä. Nuoremmat ovat toivoakseni töissä.
Ikärasismi työelämässä puhututtaa mediassa, mutta en voinut olla yllättymättä, että söpö iäkäs pariskunta muraalissakin saattaa ärsyttää.
Ikuistaminen on ehkä huono sana. Maalitehtailija on luvannut, että muraalissa käytetty maali pysyy seinällä kymmenen-viisitoista vuotta. Entisissä itäblokin maissa matkanneet kuitenkin muistavat ianaikaisia muraaleja talojen seinissä, jotkut ehkä kunnostettuja, toiset taas ajan patinoimia.
Karakallion muraali on yksi UPEA17 taidetapahtuman teoksista. Se on julkisen tilan taidetapahtuma, jonka teoksia voi nähdä 13 suomalaiskaupungissa. Espoossa myös Matinkylässä ja Kivenlahdessa.
