Riobamba oli oikein mukava kaupunkituttavuus. Paljon rauhallisempi kuin Quito, mutta oikeastaan valitsimme sen kohteeksi vain siksi, ettemme halunneet istua bussissa Alausiin asti yhtä kyytiä. Sitä paitsi nimi Riobamba kuulosti kivalta. Varsinkin kun kymmenet lipunmyyjät huusivat sitä Quiton linja-autoasemalla juuri ennen bussin lähtöä.
Alausiin halusimme siksi, että sieltä lähti juna Nariz del Diabloon (Paholaisen nenä). Quitossa Plaza Granden turisti-info järjesti meille liput tuolle hurjaksi luonnehditulle kahden tunnin junamatkalle. Netistäkin olisi voinut varata. Jopa luottokorttimaksu kävi. Junassa on tilaa vain 58 hengelle, siksi kannattaa varata etukäteen.
Alausi on pikkukaupunki, oikeastaan kyläpahanaen. Mainittavimmat avut ovat juna-asema, ja niille jotka haluavat vierailla Incapircaan raunioilla, taksimatka on lyhyempi kuin esimerkiksi Cuencasta. Eli jos aikataulu sallii kannattaa Incapircaa varten varata aikaa. Meillä aikataulu ei sallinut vaan piti palata Quitoon.
Tulimme Alausiin jo edellisenä iltana ja yövyimme Hotel Europassa, bussiasemaa vastapäätä. Junareissun jälkeen yövyimme vielä yhden yön.
Aika kuiva kaupunki. Oluttakaan ei saa ruoan kanssa kuin yhdestä kuppilasta. Tarvitsevat lisenssin alkoholia varten ja koska ecuadorilaiset juovat mehua ruuan kanssa, ei kannata varmaan maksaa lisensseistä ellei ole riittävästi turisteja.
Kun mitään mainittavampaa tekemistä ei kylässä ollut, niin päädyin kampaajalle. Pitkät hiukseni olivat yhtä takkua samppoon ja veden yhteensopimattomuuden vuoksi. Kymmenen viimeistä senttiä piti saada pois, jotta kampa menisi läpi.
Hiustenleikkaus maksoi 3,50 usd. Pelkkä leikkaus, sillä kampaaja ei voinut pestä. Kaupungista veden tulo keskeytyi korjaustöiden vuoksi. Mielessä kävi, mitenköhän jos olisin uskaltautunut tilaamaan hiusten värjäyksen ja väri olisi jo päässä, kun vesihana vaikenisi.
