Monivaiheisella kiertomatkalla etuhampaastani lohkeaa palanen. Illastimme rantaravintolassa ja puraisin lihavarrasta. Hammas tuntui oudolta läpi koko aterian, mutta vasta hotellissa hammaspyykillä palanen irtoaa. Irvistelen peilin edessä ja pääni kuhisee käytännön asioita. Aamusta pitäisi jatkaa matkaa yhteisellä bussilla seuraaviin ohjelmanumeroihin. Miten, missä aikataulussa saan hymyni korjattua? Miten saan muut kiinni, millä kulkuneuvolla, yhdellä vai mahdollisesti useammalla?
Hotellin avulias vastaanottovirkailija myötäelää tuskassani. Hän saa aamiaiseen mennessä suostuteltua hammaslääkärinsä ottamaan minut vastaan ylimääräisenä, ennen varsinaista vastaanottoaikaa.
Hammas paikataan. Hammaslääkäri kyselee, olenko tyytyväinen paikan väriin, muotoon ja tuntuuko kohoumia tai muuta häiritsevää. Kelloa vilkuillen kerron olevani ylen tyytyväinen kaikkeen, sillä tiedän, että aikaa pikkuasioiden korjaamiseen ei ole. Niitä ehtii sitten säätämään kotomaassa. Lasku pöytään ja menoksi.
Seuraava vaihe onkin yllätys. Hammaslääkäri hymyilee koko kalustollaan:
”Ei mitään laskua. Kiva kun pystyin auttamaan hädässä. Hyvää matkaa, nauti maastani!” (Kreikka)
Hämmästyneenä mumisen luottokorttiani heilutellen vakuutuksesta ja sen kattavuudesta ja sen sellaisesta, mutta hammaslääkärille tämä on kuulemma pikkujuttu.
Seuraava yllätys, joka minun olisi pitänyt osata aavistaa, tuli vastaan kotimaassa. Toki olisinkin asian hiffannut jo Kreikassa, ellei kiire olisi sumentanut järkeäni. Kun hampaassa ei ole mitään lohkeamaa eikä papereita matkalla annetusta ensiavusta, ei ole mitään vakuutuksesta korvattavaakaan.
Hienosäätö omaan piikkiin. Ilmaisia hammaslääkäreitä ei ole.
Miksikö nyt tulee mieleen? No siksi, että suunnittelen matkaa ja nykyään hampaitani alkaa kolottaa heti lentolippujen tilauksen jälkeen.
Seuraavana matkaan Marokkoon. Edellisellä reissullani Marrakechin Sadunkertojien torilla esitettiin näytelmää hampaanpoistosta. Avauskuva on sieltä.