Kotona taas. Terveiset antoisalta Hyvinkään reissulta. Tuli katsastettua Hyvinkään nähtävyydet ja uudistuneen Hotelli Sveitsin palvelut.
Pyykkikone pyörii ahkerasti. Juuri kaivoin rummusta esiin varustelaukkuni, joka tuoksuu omaltaan taas. Eilen raahasin sitä ympäri Hyvinkäätä ja GT:n hajuvana seurasi minua.
En mene sen enempää yksityiskohtiin, miten laukkuni sisältö tuli marinoitua tuolla giniä sisältävällä aperitiivilla, mutta sen vaan sanon, että kyllä Aune oli oikeassa. Aune oli tuhti täti, legendaarinen puhelinvaihteen hoitaja ensimmäisessä työpaikassani. Minulla oli siihen aikaan (ja yhä) huolimaton tapa jättää laukkuni auki. Yhtenä aamuna Aune saapui pikkukopperoon, jossa vastailimme puhelimeen.
”Laukkusi repsottaa avoinna kuin ilotytön jalkoväli”, hän vilkaisi paheksuen tuolia, johon olin jättänyt laukkuni. (Siistin hieman repliikkiä, blogiani kun Googlen mukaan näyttävät lukevan enimmäkseen nuoret miehet. Aune käytti huomattavasti ronskimpaa kieltä.)
Aamuisin Aune suihkautti reippaan annoksen Opiumia parfuumipullostaan ja pani tupakaksi. Kyllä – siihen aikaan sai polttaa tupakkaa työtiloissa. Viiteen mennessä ilma oli niin sakeana savusta, että hädin tuskin näki puhelinvaihdepöydän toisella puolen istuvaa Aunea.
Se oli silloin, mutta jotkut asiat ovat ikuisia. Kannattaa sulkea laukku, etenkin jos ryhtyy multitaskaamaan. Toinen mikä kannattaa myös sulkea huolellisesti, on vesipullo tai mikä tahansa pullo. Kokemus joltain etelän reissulta. Vesitilkka on erittäin riittoisaa, yhtä riittoisaa kuin yksi GT, mutta vesi on hieman kiltimpää eikä tee niin pahaa jälkeä laukussa.
Viina ei sovi selvästikään sovi mummolle, vielä vähemmän välineille. Huomiseen mennessä muistiinpanot, esitteet, kamerat ja muut tilpehöörit ovat varmaan kuivaneet. Postaan sitten lisää Hyvinkäästä.
Kommenttina tähän: ei pidä liioin säästellä puoliksi syötyjä voinappeja laukussaan seuraavaan tarpeeseen. – Sulanut voi kun leviää hauskasti laukun pohjalle ja hajua on melkein mahdotonta saada pois, eli se siitä laukusta. Elämä opettaa.
Totta, elämä opettaa – asian kerrallaan. no joo, kumpi lienee pahemman hajuista härski voi vai vanha viina.
hauska juttu!
Kiitos! Aunea oli hauska muistella.