Näkemistä, kokemista ja lukemista
Yllätys haluttiin järjestää meille Visit Kotka-Haminan kutsuvieraille ja siksi hieman salaperäisesti meille esiteltiin mitä tuleman pitää. Ja yllätyksistähän Mummo tykkää! Sen verran paljastettiin, että ravintola Meriniemeen mennään ja teatteri-illallisesta on kyse. Paikan päällä ravintola Meriniemessä kävi ilmi, että illallisvierailta odotetaan arvokasta ja hillittyä käytöstä. Kovasti vaikeaa Mummolle. Sitä ennen olin jo ehtinyt järkyttyä seurueemme pukeutumisen…
Viime viikolla Cursor järjesti pressimatkan Loviisan ja Kotkan seudulle. Joskus minulta on kysytty, miten pressimatkat oikein toimivat. Usein on kyseessä jonkin alueen matkailutoimi, joka kokoaa lehdistölle esiteltäväksi alueensa helmiä. Tahti pressimatkoilla tuppaa olemaan rivakka. Niinpä naurua riitti, kun erään reissun jälkeen toimitsijat kyselivät palautetta ja kerroin olevani tyytyväinen matkan antiin ja siihen, että vaatteet ehti…
Valkmusan kansallispuistossa olen vieraillut aiemminkin, vieläpä saman Kirsi-oppaan kanssa. Viimeksi oli syksy, nyt on kevät, mutta suolla kävely on aina yhtä hieno kokemus. Se antaa iloa kaikille aisteille. Makuaisti jäi tällä reissulla vähemmälle, sillä suomuuraimet olivat vasta kukassaan. Suopursut kyllä tuoksuivat, mutta tässä vaiheessa vielä varsin vienosti. Kesä on vasta tuloillaan. Silmäni ahmivat suomaisemia samalla…
Joskus on hyvä joutua paikkoihin, joihin ei olisi omatoimisesti hakeutunut. Se, jos mikä avartaa. Niin kävi vastikään pressireissulla, jonka ohjemaan kuului Virolahden Bunkkerimuseossa käynti. Vierailua sävytti aluksi epäilys, että mahtaako löytyä kiinnostavaa asiaa, mutta lähtiessä Mummo jo kyseli bunkkerimajoituksen hintoja ja käytäntöjä. Kahdellakymmenelläviidellä egellä olisi saanut yöpyä avauskuvan pallobunkkerissa. Siellä näkyi olevan kahden hengen sänky. …
Kaupunkitaidetta esittelevä Concreate Urban Art Festival oli avoinna lauantaina viimeistä päivää. Monen korviin oli tieto kantautunut viime tingassa ja jonot olivat sen mukaiset. Näyttely on ollut esillä Keran Halleilla puolitoista kuukautta. Miksi hehkutan yhä? Siksi, että Keran Halleilla teoksia on vielä osin nähtävissä seinillä ja aidoissa. Lisäksi kesän aikana tullaan järjestämään tapahtumia, jolloin teoksia voi vielä…
Menneellä viikolla luulin, etten saa kartutettua kisakilometrejä, mutta kuinkas kävikään. Lauantaihin mennessä oli mittarissa jo 167 kilsaa ja yksilökisailijasarjassa sijaluku ensimmäsitä kertaa alle kahdensadan . Kaverin kanssa lisähaasteena viime viikolla oli vihreä väri. Vallan helppoa, sillä nyt viherhtää niin Viherlaaksossa, Granissa kuin Kotkassa ja sen ympäristössä. Nämä olivat paikkakuntia, joissa kisakilometrejä keräsin. Granin menovinkkejä eli…
Kaupunkien järjestämät kiertokävelyt ovat lisääntyneet koronan aikana. Syynä tietenkin sisällä tapahtuvan toiminnan korvaaminen ulkoaktiviteeteilla. Sehän sopii ulkoilmasta pitävälle Mummolle ja muille. Kiertokävelyt ovat oiva tapa tutustua alueeseen, historiaan ja luontokohteisiin. Usein opastuksiin voi osallistua vieläpä ilmaiseksi. Vastikään postasin Espoon Glimsjoen varrelta. Nyt siirryin Kauniaisiin, ainakin melkein, sillä retken järjestää Kauniaisten kulttuuritoimi, mutta kohde on osin…
Taas yksi #kävelykilometrikisa2021 -haasteviikko takana. Ilmat ovat suosineet. Kosteaa ja vilpoista on ollut ja sehän on hyvä lenkkeilijälle. Matkaa kolmessa viikossa on kertynyt 115 kilometriä. Keskimäärin 5,5 kilometriä päivässä. Se on hieman vähemmän kuin kuuden kilometrin päivätavoite, mutta toisaalta olen kävellyt jonkun verran joka päivä. Punainen oli tämän viikon haaste-extran väri. Sitä löytyi helposti: rakennuksia,…
Kymmenen kilometriä tuli käveltyä aivan huomaamatta, kun osallistuin opastettuun retkeen Glimsinjoen luontopolulla. Luontopolku ei ole kuin kovin pitkä, mutta matka lähtöpaikalle ja takaisin lisäsi kilometrejä. Lähdimme Auroran kappelia vastapäätä olevalta portilta ja tulimme pois Jorvin kohdalla olevalta sillalta. Polku kiemurtelee Glimsinjoen vartta, välillä ylös välillä alas. Osin oli liukastakin, mutta ei mitään sellaista mistä Mummo…
Kotinurkkia on nyt koluttu ja varmaan jossain vaiheessa puskat alkavat tuntua liian tutuilta. Olenkin miettinyt sopivia kaupunkikohteita ja heti tulee mieleen Kotka. Toki monia muitakin lähimuistissa on, esimerkiksi Heinola, jossa toissakesänä kiertelin ympäriinsä. Suomessa monet kaupungit ovat käveltävän kokoisia. Mistä sitä tietää mihin Mummo eksyy seuraavaksi. Kotkassa olen vieraillut useaan kertaan, sekä yksityisesti että muutamilla…
Kahdeksankymmentä kilometriä on nyt lampsittu lähiympäristössä. Se oli tiedossa, että Kauniainen sijaitsee keskellä Espoota. Ikuinen vitsailun aihe onko Kauniainen voipullan voisilmä vai reikäleivän reikä. Vastaus tietenkin riippuu siitä keneltä kysyy. Kauniaisissa pistäydyn usein, sillä sopivan pituinen iltalenkki kiertää Gallträskin. Lisäksi siellä on Träskmossenin piskuinen suoalue, johon olen mieltynyt. Minulle pitkänlinjan espoolaisena tuli uutena eteen se,…
Haluan olla kunnossa sitten kun taas uskaltaudun vaeltamaan. Mielessäni ovat niin Patagonia kuin Espanjan caminoreitit. Uusi mielenkiintoinen Latvia-Viro rannikkoreitti samoin kuin Suomesta alkaen Pyhän Olavin reitti kiehtovat. Jalat väpättävät jo. Olen osallistunut kaikkiin kohdalleni osuviin nettihaasteisiin. Viimeisin niistä on Kävelykilometrikisa, jonka ensimmäinen viikko on takana. Kävelin 33 kilometriä. Se on enemmän kuin tavoitteeni. Kävelen yleensä…
Kaikenlaista kisaa on pukannut alkuvuoden aikana ja taas on uutta tarjolla. Kävelykilometrikisa käynnistyi vappupäivänä ja jatkuu lokakuun loppuun asti. Yksinkertaiset säännöt: kävelet ja kirjaat ylös tuloksen joko kilometreissä tai minuuteissa tai kummassakin. Voit kävellä yksin tai joukkueissa. Mummo päätti perustaa oman yhdenhengen joukkueen, joka löytyy kisatuloksista nimellä Se matkabloggaava Mummo. Tavoitteena on kävellä kuusi kilometriä…
Lunta tuiversi, kun saavuin Saariselälle viikko sitten lauantaina. Lunta tuiversi myös eilen aamutuimaan, kun kiskoin suksipussia ja matkalaukkua lumihangessa. Yön aikana lunta oli ehtinyt kertyä kinoksiksi asti. Matka Tunturimajalta lentokenttäbussin pysäkille on vain muutama sata metriä, mutta siitä huolimatta olin helpottunut, kun jostain lumihankien keskeltä ilmestyi Erkki Kemijärveltä ja tarjoutui kantamaan matkalaukkuni. ”Tuollaisen laukun kanssa…
Toistaitoiselle Lapinkävijälle soveltuva reitti löytyi Kiilopäältä. Matkasin Saariselältä Kiilopäälle Skibussilla – Fell Centre luki pysäkkitiedoissa. Matkalla vilahteli Shopping Centereitä ja Northern Light ja Artic Resort East Villageja. Kattava kierros metsämaisemia paljasti kuitenkin, että olemme Suomessa, maassa josta noin seitsemänkymmentä prossaa on metsää. Täällä hieman matalampaa kuin etelässä. Matkalla ehdin miettiä, miten joku eteläeurooppalainen matkailija kokee…
Plussaa säätiedotuksissa, mutta laduilla luistaa. Aloitin varovasti parfyymilatua kohti Laanilaa. Hajuvesilatu nimi tulee todennäköisesti siitä, kun aikoinaan Laanihovissa on järjestetty Lapin lomailijoille tuttuja monotansseja. Varmaan jotkut ovat tuikanneet dödöt kainaloon ja lähteneet hiihtäen tanssimaan, tiedä häntä. Matkahan ei ole pitkä, vain kolmisen kilometriä. Huomaan, että nanogripit eivät pidä uudesta lumesta eivätkä pysähtelystä. Kun jäin kuvaamaan…
Sunnuntaina pohjoistuuli riipoi yhä, kun lähdin laduille. Latujen lähtöpisteeseen palanneet, jo Kiilopäällä käyneet kuvailivat viimaista hiihtolenkkiään. Minä puolestani pääsin nanogripeilläni vain pienen matkan parfyymilatua (Laanilaan johtava kolmen ja puolen kilometrin latu). Suksenpohjat ottivat tiukan otteen kaikesta irtoavasta lumesta ja varastoivat sen menoa estäviksi paakuiksi suksieni pohjiin. Tunturimaja suksisuojasta löysin kävelysauvat ja niillä lähdin Auroran lenkille…
Muutama kuva Tunturimajasta, jossa vietän ensi viikon. Tunturimajassa voi majoittua Journalistiliiton jäsenet. Alueella on myös liiton mökkejä. Sain virkistysapurahan, kiitos siitä. Maisemanvaihdos näin korona-aikaan on mannaa. Luulin tulevani jonkinlaiseen mökkiin, paljon pienempään kuin tämä Tunturimaja on. Täällä on väljät oleskelutilat ja se tuntuu hyvältä etenkin korona-aikoina. Tällä hetkellä meitä on kolme majoittujaa, rauhallista siis. Tunturimajaan…
Ivalon kentällä bussin avoin ovi houkutti kävelemään ohi taksijonon. En tiedä kumpi olisi ollut fiksumpi valinta, ottaa taxi vai bussi. Matkaa Saariselän keskustassa olevalle Journalistiliiton Tunturimajalle on noin 25 kilometriä. Ongelmana oli lähinnä se, että majaan saa avaimet vasta neljän pintaan iltapäivällä ja lento saapui jo yhdeltätoista. Bussiin päädyin hyppäämään. Kohdalle sattui sympaattinen kuljettaja, joka…
Viimeiseen asti vänkäsin itseni kanssa lähdenkö vai enkö. Päädyin lähtemään. Oli aikoja, jolloin yksinmatkustaminen tuntui luksukselta. Se tietenkin johtui työmatkoista ja niihin liittyvistä ryhmäytymisistä. Liika on liikaa. Saariselälle lähdin sekavin tuntein. Korona on kutistanut sekä matkat että sosiaalisen kanssakäymisen. Lisäksi vielä tämä Saariselän loma oli suunniteltu tehtäväksi yhdessä mieheni kanssa viime vuoden tammikuussa. Hän menehtyi vain…