Tämän viikon vaatimattomat kilometrit keräsin suurimmaksi osaksi Haminan seudulla, jossa olin Visit Kotka-Haminan pressireissulla. Tiukkaa se teki sielläkin, sillä helle on piinannut kävelijää jo ties kuinka kauan. Kolmeakymmentä astetta lähentelevässä täysauringossa ei ole helppoa, etenkin kun aurinkokeratoosi vaatii välttelemään aurinkoa ja sen vuoksi tarvitaan peittävää vaatetusta. Tuo aurinkokeratoosi on mummo- ja pappaikään päässeillä yhä vain yleistyvä vaiva, joka johtuu vuosien ajan ihoon kohdistuneesta aurinkokertymästä. Punapäiset ja vaaleaihoiset ovat erityisesti vaarassa saada se. Muistakaa siis aurinkosuojat!
Tapasin muuten Haminan aikamatkalla 1800-luvun apteekkarskan, joka ihmetteli missä on aurinkovarjoni. Rahvaanomaisen näköiseksi kuulemma muuttuu, jos ei suojaudu. Olihan minulla (sateen)varjo kassissa, mutta aika vaikeaa sen kanssa on kuvata ja tehdä muistiinpanoja. Spatseeraaminen kyllä onnistuu. Sellaista hidasta tipsutteluahan nuo hienostorouvat tuolloin harrastivat.
Viikon aikana kilometrejä kertyi 19,2 mutta uintia sitäkin enemmän.
Olisi kahdenkymmenen kilometrin raja tullut täyteen ellen olisi siirtynyt taksilla Kotkan Seurahuoneelta Wanhaan Fiskariin. Matkaa oli jotakuinkin seitsemänsataa metriä, mutta kyytiin hyppäsin, kun auto kutsuvasti hotellin edessä odotti. Hellepäivän kahdeksan kilometrin kävely Haminan saarissa vei Mummon voimat. Saarista ja muusta lisää tulevissa postauksessa.