Tämän viikon ajan bongasimme kaikkea soikeaa, samalla kun kerrytimme kilometrejä.
Kilometrisaldo ei ollut kummoinen. Mummon iässä ei rehkitä 30 asteessa, vaikka täytyy todeta ettei sitä rehkitty helteessä teininäkään. Sen verran on löytynyt itsesuojeluvaistoa iästä riippumatta.
Tennistä pelasimme maanantaina ja torstaina kun aurinko hieman hellitti ja ilta koitti.
Askelmittariin ei myöskään tallennu vesikävelyn askeleet. Niitä tuli kosolti.
Vaivaiset neljätoista kilometriä viikon aikana. Se on sellainen Santiagon tieden päivämatka, minimissään. Koskahan sitä pääsee poluille?
Juhannuksen kohokohtiin kuuluu Salamancasta kotoisin olevan miehen kanssa keskustelu. Hän vieraili suomalaisvaimonsa kanssa naapurustossa. Keskustelut veivät ajatukset aikaan jolloin palasin Lissabon-Santiago de Compostela vaellukselta ja pistäydyin kotimatkalla Salamancassa (piti hankkia rahaa pankkitilisaldon täydentämiseen kirjoittamalla lehtijuttu, sillä olin jo ehtinyt kyllästyttää kaikki lehtikontaktini Santiagon teiden jutuilla). Salamanca lumosi minut valollaan.
Juttuni
Salamancan lumoavasta valosta pdf:nä tässä.