Kymmenen kilometriä tuli käveltyä aivan huomaamatta, kun osallistuin opastettuun retkeen Glimsinjoen luontopolulla. Luontopolku ei ole kuin kovin pitkä, mutta matka lähtöpaikalle ja takaisin lisäsi kilometrejä. Lähdimme Auroran kappelia vastapäätä olevalta portilta ja tulimme pois Jorvin kohdalla olevalta sillalta. Polku kiemurtelee Glimsinjoen vartta, välillä ylös välillä alas. Osin oli liukastakin, mutta ei mitään sellaista mistä Mummo ei selviäisi.

Yksitoista henkeä ja tennispalloa kantava koira oli mukana retkellä. Heti tuli mieleen yksi käyttötarkoitus väsähtäneille tennispalloille: koirien leikkeihin.

Luonto-oppaana toimi Erkki Lindell, Pro Espoonjoki ry:stä.  (avauskuvan henkilö) Hän kertoi, että keskiviikkona joen varrella tehtiin talkootöitä. Kolmeen pirkkaan puhdistivat töhrityn opasteen ja keräsivät roskia.

”Roskia löytyi vain pieni pussillinen”, Lindell iloitsi.

Mummo puolestaan iloitsi – toki tästä roska-asiasta myös –  ihanasta näystä luontopolun korkeimman kohdalla. Vesi virtasi ja rentukat kukkivat.

Keskustelimme myös tulevasta, siitä että jonain päivänä voisi kävellä Espoonjoen vartta pitkin merelle asti. Sitä ennen täytyy kuulemma rakentaa junarata Saloon saakka. Sitten näkee miten kannet asettuvat Espoon keskuksen tietämillä.

Glimsinjoen vieraslajeja

Siperian pihtakuusi on vallannut tilaa kotokuusiltamme Träskändan puistossa . Niitä on joskus aikoinaan tuotu Siperiasta ja istutettu kartanon maille.

Samoin on käynyt valkopajuangervon kanssa. Sitä kasvaa yhä enenevässä määrin joen pientareilla ja muuallakin. Kauniilta valkopajuangervo toki näyttää, hennossa vihreydessään, mutta vie elintilaa muilta kasveilta.

”Valkopajuangervo on kotoisin Pohjois-Amerikasta, kulki joskus myös Kanadan valkopajuangervona Träskändassa. Katsoin netistä ja kauhistuin:
haulla tulee esiin vaikka kuinka monta taimitarhaa, jotka myyvät sitä kestävänä ja hyvin leviävänä lajina!” Lindell  ihmetteli.