Turunmaan saaristossa Stenskärin venesataman lähettyvillä on saari, jossa olemme vuosikymmenien ajan viettäneet viikon kesällä. Viikko riittää, vaikka kahtakin on joskus mietitty. Viikossa ehtii hyvin ladata aivojensa akut. Muuta saarella ei voikaan ladata, sillä siellä ei ole sähköjä. Sauna, kantovesi, kaasuhella, puucee. Siinä ovat mukavuudet.

Tänä kesänä saarireissuun sisältyi monia muutoksia.

Matkustin saareen ensi kertaa julkisilla kulkuvälineillä. Siitä postasinkin jo Uutta oppimassa Turunmaan saaristossa julkisilla

Olin saaressa tavanomaista aiemmin, jo ennen juhannusta. Yleensä olemme olleet heinäkuun puolivälissä. Tällä kertaa oli vilpoisempaa sekä maalla että meressä. Vieno-myrsky hieman ravisutti, mutta vain sen verran, ettemme tohtineet soutaa kalastajan pakeille kalaostoksille. Hernekeittopurkkia ei kuitenkaan tarvittu. Aina sen verran täytyy varautua, että päiväksi pariksi riittää tuokaa. Vettä saa porakaivosta.

Saaristossa sää vaihtelee nopeasti. Myrsky nousee ja laskee. Sade pyyhkäisee mutta ei muistini mukaan ole koskaan asettunut pitkäksi aikaa päälle. Näin ainakin kesällä, syksystä ja talvesta en tiedä, kun en ole saaressa aikaa viettänyt kuin kesäisin.

Ensi kertaa vuokrasin mökin itsekseni ja pyysin mökkiseuraksi vaelluskaverini. Viime kesänä – ensimmäinen kerta mieheni kuoleman jälkeen – jaoimme mökin tyttäreni perheen kanssa.

Yhtä ja toista muutoksien vuoksi on joutunut opettelemaan, kuten käyttämään julkisia kulkuneuvoja.

Soutaminen meriolosuhteissa vaatii vielä harjoittelua. Viime kesänä kalastajan lausumia sanoja lainatakseni ”Saapuminen satamaan oli hmmmm….omintakeista”. Yhä vaikeaa soutaminen oli tänä kesänäkin. Miksiköhän soudetaan selkä menosuuntaan päin?

Saunan lämmittäminen sujuu, tosin saaressa puut ovat usein kosteita. Eivätkä ne ole mitään bensiksen säntillisen kokoisia koivuhalkoja, vaan epämääräisiä käppyröitä. Hakkaamista kokeilin kerran. Ei sujunut. Onneksi mökkikaveristani löytyi papua saunapuiden pilkkomiseen.

Veden kantaminen ja vatitiskaaminen ovat hommien helpoimmasta päästä.

Ruoan laittaminen kaasulla. Löysin itsestäni orastavan kokin! Sain aikaiseksi ihania siikafileitä. Kunpa vielä saisin kuoren hieman rapeammaksi.

Kuvia paratiisistani.

Furuskär – kolmen mökin saari

Tällä sitten pitäisi lähteä kalastajan pakeille kalaa hakemaan ja kännykkää lataamaan.

Uusia taitoja oppimassa. Siikafileet pannulla. Furuskär

Näissä näkymissä herää ja nukahtaa mielellään. / Furuskär

Toisiinsa ihastuneet erilaiset! Näitä olemme katselleet vuosia Furuskärin mökin terassilta.

Puuseinät ovat täynnä kiehtovia kuvia. Niitä on kiva katsella sängyssä maatessaan. /Furuskärin mökkki

Vieraisilla naapurisaarella – Långören

Naapurisaaren Långörenin kalliomaisemia. Turunmaan saaristo

Erikoiset puut, kahta eri laatua tunkee rungosta./Långören

Pitkäsäärinen Mummo kuvaa maisemia Långörenissä.

Saunan lämmityksen olennaiset – vettä ja halkoja

Furuskärin sauna on kolmen mökin yhteiskäytössä.

23 pumppausta ja ämpäri on täynnä. Hyvää jumppaa käsivarsille.

Kantovettä saunaan sekä tiskiin. Sitä kuluu ämpäreittäin. Hieno tilaisuus oppia vedenkäytön säännöstelyä.

Stenskärin venesatamasta lähtee luontopolku

Stenskärin luontopolulla maisemat vaihtelevat karuista vehreisiin. On jyrkkiä kallioita, sola, lehtomaisemaa, merenrantaa, pirunpelto. Pirunpeltoa on joskus kuviteltu hautausmaaksi. Sitä se ei ole, vaan jääkauden muotoilemia kiviä jotka vesi on siirrellyt peltoa muistuttavaksi rykelmäksi.

Hyvällä tuurilla voi nähdä Stenskärin kesäapulaisia, lampaita.

Venesataman puodissa myydään opasvihkosta, jossa luonnon ihmeitä on selitetty.