Kävelykilometrikisa ei tee oikeutta kaikenlaiselle maastolle. Parhaat tulokset syntyvät tasamaalla. Sen tulin huomanneeksi viime viikolla, kun keräsin kilometrejä Turunmaan saaristossa Stenskärin venesataman läheisyydessä olevalla saarella. Viikon aikana kertyi vain parikymmentä kilometriä, vaikka joka ilta olo oli liikunnasta raukea.
Mökkisaarella mittari näytti päivittäin paria kilometriä. Ekstraa ei tullut siitä, että ylös alas kallioita mentiin, usein vielä vesiämpäreiden kanssa. Eikä soutumatkasta pääsaarelle kännykkää lataamaan. Neljään ja puoleen kilometriin ylsi, kun lataamiseen yhdisti Stenskärin luontopolun.
Mökkeily tuolla saarella on liittynyt kesiini yli kaksikymmentä vuotta. Viikko ilman sähkön hurinaa alkeellisissa oloissa takaa totaalisen rentoutumisen. Eilen kun tulin kotiin monitahoisen kuljetusketjun kautta, olin niin väsynyt etten jaksanut edes pitsaa tilata. Silloinkin mittari näytti vain neljä kilometriä. Toki kolmenkymmenen asteen helle ja reppu verottivat voimia.
Siitä miten Espoosta pääsee julkisilla tuolle saarelle, joka tuntuu olevan mannerlaatan toisella puolella, kerron tulevissa postauksissa.
Viikon ekstrahaastehan oli ruskean bongaaminen samalla kun kävelee. Viikon ehdoton kohokohta oli kuva kyykääremeestä, jonka nimesimme Saaraksi.
