Viime viikon saarireissulla opin monta uutta asiaa, kuten esimerkiksi sen, että kuksasta ei kannata juoda kermalikööriä ja autotta selviää. Moneen paikkaan Suomessa pääsee julkisilla, jopa paikkaan joka auton ratin takaa tuntuu olevan ”maailman äärissä”, kuten esimerkiksi Turunmaan saariston purjehdussatama Stenskär. Vaivaa toki on nähtävä, etenkin silloin kun etsii tietoa.
Kolmas oppi oli se, että tiukan budjetin matkaajan ei kannata hypätä Onnibussiin noin vain ex-tempore. Kuljettajalta ostettu lippu maksaa moninkertaisesti eikä alennuksia heru. Netistä kannattaa varata ja ostaa piletit.
Lisäksi vaeltajan pakkaustaidosta hyötyy. Kevyttä reppua on helpompi hilata kulkuneuvosta toiseen. Itse käytin pohjana hieman mukaillen camino-varustelistaani, lisäsin kylläkin kumisaappaat ja liinavaatteet. Saappaat helppo vetää jalkaan ja lakanoissa on mukavampi nukkua.
Tänä kesänä oli ensimmäinen kerta, kun käytin julkisia mennessäni Stenkäriin. Täytyy kyllä sanoa, että se oli skumpan paikka, kun vihdoin olimme mökillä. Kaverini tuli Tampereelta ja minä Espoosta.
Itse matkan teko sujui sutjakasti, kuten yleensä. No, täytyy myöntää että Turussa olin hukassa. Hyi Turku! Missä linja-autoasema tai edes infotaulut?
Hankalaa oli eri vaiheiden ja kulkuneuvojen hahmottaminen sekä yhteensovittaminen etukäteen. Ja tiedon löytäminen netistä. Tieto kun on hajallaan eri alustoilla, jos sielläkään.
Jos nyt joku haluaisi matkata Espoosta Turunmaan saaristoon, Stenskäriin niin näin se minulta sujui.
Aikatauluja hankaloitti lauantaipäivä. Perillä piti olla Kirjaisissa venelaiturilla kello 13. Se ei kylläkään onnistunut, mutta viimeisen etapin hoitava kalastaja siirsi kuljetuksen klo 15. Perjantaisin olisi kuulemma ollut suora yhteys Helsingistä Nauvoon.
Matkaan lähdin Espoon Viherlaaksosta runkolinjalla 200, josta hyppäsin pois Lommilan Ikean kohdalla.
Sieltä Onnibus klo 8.05 Turkuun. (Pysäkillä havaitsin, että myös Vainion linja ajoi hieman ennen kello 8 Turkuun.) Onnibus myöhästyi reilun vartin, enkä ollut pysäkillä ainoa, joka vilkuili kännykkää ja mietti mihinkähän pitäisi soittaa.
Onneksi vaihtoaikaa Turusta Nauvoon menevään Saaristobussiin oli riittävästi. Turkua lähestyttäessä valpastuin ja ymmärsin hypätä pois Onnibusista Turun linja-autoasemalla, sillä bussi olisi jatkanut ties minne. Joko en kuullut tai kuulutuksia ei ollut, mutta kiire tuli kavuta alas yläkerroksesta.
Turku tervehti reippaalla vesisateella. Linja-autoasemaa etäisesti muistuttavalla asvalttialueella etsin infotaulua.
”Jos löydät, kerro minullekin”, väkäleukaili bussikuski, kun satunnaisen suomea puhuvan (monilukuiset ulkomaan kieliset eivät osanneet auttaa) opastamana löysin oikean bussin ja ihmettelin ääneen infotaulun puuttumista.
Huoleni siitä, että kello 11.15 Saaristobussi olisi ollut täynnä, kun etukäteen ei voinut varata paikkaa, oli tarpeeton. Olin yksi neljästä, joka löysi bussiin.😂
Nauvossa olin kello 12.40. Kaveri oli jo saapunut kello 9.15 Turusta lähteneellä bussilla. Ehdimme hyvin noutamaan etukäteen K-marketista tilaamamme elintarvikkeet ja käydä Alkossa. Ja taksi, jonka olin myös tilannut valmiiksi, kuljetti meidät Kirjaisiin. Sitten meitä tervehtikin vuosikymmenien varrella tutuksi tullut kalastajayrittäjä.
Kirjaisista pääsee myös yhteysaluksella Stenskäriin.
Ai niin se kermalikööri. Kun emme skumppapulloa tohtineet Kirjaisissa avata, naukkasimme kalastajaa odotellessa kermalikööritömpsyt. Ja voi että kuksa haisi äitelälle, kun sitä seuraavan kerran käsittelin. Kermalikööri oli imeytynyt puuainekseen. Mahdanko saada siitä enää kalua.
Suurkiitos kuuluu moninaisille facebook-tutuille ja Maata pitkin matkustavat Facebook-ryhmälle. Sain monta hyvää neuvoa. Tässä muutamia hyödyllisiä linkkejä.
Reittiopas.matkahuolto.fi
perille.fi
Facebookissa
Samåkning i Skärgården / Saariston Kimppakyyti