Näkemistä, kokemista ja lukemista
Tiistaina kun lähdin Suomesta kohti Kreetan Haniaa, portilla ja koneessa puheet keskittyvät maanjäristykseen. Edellispäivänä uutisoitiin yhdestä kuolleesta ja paristakymmenestä loukkaantuneesta. Järistyksen keskus sijaitsi Iraklonin alueella. Aika hatarasti me lähtijät ehdimme saada tietoa. Minäkin kiirehdin tekemään Ulkoministeriön matkustusilmoituksen. Juu, matkailun ammattilaisena olen kyllä tietoinen, että se olisi hyvä tehdä normaalioloissakin, vaikka menisi vaan Viroon. Mutta kun…
Kreetalle täytyy oikein haluta, niin paljon kaikkea joutuu täyttämään jo ennen kuin pääsee koneeseen. Mutta kukapa ei haluaisi kaikkien koronarajoitusten jälkeen. Rokotusteni vuoksi nyt on turvallisin aika. Teho alkaa todennäköisesti hiipumaan marraskuussa. Ehkä, kuka tietää. Tähän saumaan osui Hämeen ammattikorkeakoulun kirjoittajakurssi, jonne nyt suuntaan. Kurssi järjestetään Plataniaksessa. PLF-lomake täytettävä ennen matkaa. Sen tarkoitus on jäljittää…
Ilahduttavaa on, että kävelykilometrikisan sijaluku on lähtentynyt tavoitettani. Kisan loppuessa halusin olla 150 eniten kävelleen joukossa. Nyt sijalukuni on 172. Se on parantunut kesän hellejakson väistyttyä. Hah! Kuka muistaa helteen? Vielä on kuukauden päivät mahdollisuus parantaa kisasijoitusta. Seuraavaksi kerään kilometrejä Kreetalla.
Aiemmassa postauksessa istuin hevosen satulassa, nyt läskipyörän. Kerran aiemmin olen kokeillut fatbikeä eli läskipyörää Kotkassa Santalahden leirintäalueella, joka vuokraa niitä. Se oli tasaista menoa, mutta nyt mentiin maastoon päämääränä Miehikkälän Salpalinja-museolta parin kilometrin päässä oleva Myllylampi. Loppumatka Sihkarin kalliolle käveltiin. Avauskuvan otti Seikkailupyöräiljä. Pyörät haimme Salpalinjamuseolta. Reipas nuori opas Atte Endwald ja pyöräilyyn erikoistunut kollegani,…
Kaikkeen sitä ryhtyykin. Syyskuun alkupäiviin sijoittui monenlaista uutta. Melonnasta jo kerroin, samoin alpakkavaelluksesta. Ne olivat lehdistömatkan ensimmäisen päivän kohokohtia. Kakkospäivälle oli varattu aikaa ratsastamiseen ja läskipyöräilyyn. Aamusta siis talleille Harjun Hoviin, Virolahden Ravijoelle. Huolimattomasti luin ohjelman. Kuvittelin, että hieman kokeilemme Pikkusuokin Tallin ulkokentällä. Mutta ei, kyseessä oli hevosvaellus maastossa. Onneksi ei karautettu laukkaan kuusten seassa…
Eläinten kanssa puuhastelu on rentouttavaa, terapeuttistakin. Haminasta seitsemän kilometrin päässä sijaitsevalla Merikeinun alpakkatilalla alpakat asustavat pihatossa. Tämä on Mummolle uusi termi, pyhätöistä olen kuullut, mutta nyt puhutaan pihatoista. Tilan emäntä, Sari kertoi, että pihatto tarkoittaa eläinsuojaa, josta pääsee ulos, aidatulle pihamaalle. Alpakat itse sukeltautuvat muoviverhon läpi, milloin mieli tekee. Ovatpa hellyttäviä! Tuijotamme toisiamme Carlos ja…
Pikakelauksella koimme muutamia liikunnallisia aktiviteetteja Loviisan ja Haminan seuduilla. Kyse oli mediamatkasta ja siksi aktiviteetteihin käytettiin vähemmän aikaa kuin jos olisi lomalla näitä samoja asioita kokemassa. Mutta yhtä kaikki, kyllä pääsimme jyvälle. Melontaretkelle lähdimme Strömforsin ruukkialueelta. Ohjelmapalveluyritys Wellsters järjesti meille kanootit ja kajakit. Saimme valita. Minä päädyin melontaohjaaja Jari Jokisen kanssa kajakkiin. Ennen melomista hörppäsimme…
Toisena pyöräilypäivänä tutustuimme Wannsee-järven ympäristöön ja sieltä löytyviin Berliinin muurin muistomerkkeihin. Berliinin keskustan jälkeen tuntui kuin olisi mieli levännyt. Maisemat muuttuivat vehreimmiksi, talot matalammiksi. Välissä pyörä rytkytti mukulateitä, niin että mietin, että näinkö tämä kestää moisen menon. Mutta hyvin kesti. Ovat näköjään tukevaa tekoa. Kävimme Dreilindenin rajanylityspaikalla Checkpoint Bravossa. Se oli DDR:n ajan vilkkain rajanylityspaikka….
Jännitys tiivistyi, kun maanantai lähestyi. Se oli päivä, jolloin hyppäsimme pyörän selkään ja lähdimme tutustumaan Berliinin muurin muistomerkkeihin. Hotellimme kulmalla jäykistyin kauhusta, kun näin pyöräilijöiden laumat ja niiden selässä olevat hahmot kurvaamassa, kuka minnekin. Varmaan töihin kiirehtivät, sillä oli maanantaiaamu. En ole järin hyvä pyöräilijä, ehkä vähän vaarallinenkin liikenteessä. Haahuilija, joka saattaa unohtua omiin ajatuksiinsa…
Syödä täytyy, oli sitten reissussa tai kotona. Berliinissä olen syönyt ennenkin hyvin. Osaan jo tunnistaa ruokalistalta leberknödelit ja muut minulle mahdottomat veri- ja maksaruoat. Raavas mieskään ei jää nälkäiseksi Saksassa mutta Mummo toivoisi pienempiä annoksia. Jos olen kaverin kanssa liikkeellä, jaamme annokset. Tällä reissulla Visit Berlin oli isäntänä varannut ravintolat ja sopinut pöytävarauksista. Ruoat valitsimme…
Reissun varsinainen sisältö, pyöräretket olivat ohjelmassa vasta maanantaista alkaen. Sunnuntai-iltapäivällä ehti vähän vilkaista lähistöä. Radisson Blu Hotellia lähes vastapäätä sijaitsee valtava kolossi, Humboldt Forum. Se on Berliinin uusimpia maamerkkejä, 862 miljoonaa maksanut rakennus. ”80 miljoonaa kustannuksista saatiin kansalaisilta ja organisaatioilta lahjoituksina”, kertoi oppaamme Andrea Brandis. ”Humboldt on herättänyt monenlaisia tunteita ja herättää yhä.” Humboldt Forumissa…
Pitkän tauon jälkeen istahdin lentokoneen kyytiin, suuntana ulkomaat. Hieman epäröin, kun sain kutsun Saksan matkailutoimistosta parin päivän pyöräilyreissuun Berliinissä. Aika ei houkuta matkustamaan, mutta joskus kai tästä pandemian ikeestä täytyy riuhtaista itsensä irti. Mediavierailun teemana oli 60 vuotta muurin pystyttämisestä. Kohteiden välillä tarkoitus liikkua polkupyörällä. Saksa vaatii minulta aina muutaman päivän totuttelemisen ennen kuin tunnen…
Koulussa hoettiin aikoinaan rimpsua ”Porvoo, Loviisa, Kotka, Hamina” samalla tavalla kuin ”hauki on kala”. Arvaat varmaan, että yksityiskohtia ei jäänyt mieleen. Langinkoskelle teimme luokkaretken, sen muistan. Myöhemmin olen kyllä matkustellut Itäisen Suomenlahden rannikkokaupungeissa, mutta Loviisa on jäänyt jotenkin varjoon. Kaikista muista kaupungeista tulee jotain mieleen: Porvoosta väriliiturasia, jonka kannessa Porvoon kirkko; Kotkasta öljysatama, jolle kaupunginpuutarhuri…
On se vaan kiva, kun aina löytyy uutta jo entuudestaan tutusta kohteesta. Sekin on kiva, kun pystyy itsekin antamaan jotain uutta kohteelle. Näin kävi viime viikolla Malmgårdin kartanossa, jossa olen jo useita kertoja aiemminkin käynyt. Nyt vierailu kuului Visit Kotka-Haminan järjestämään arkkitehtuuriesittelyyn. Kreivi Henrik Creutzin tarinoita ei väsy kuuntelemaan. Hän kertoo – ja kertoi nytkin…
Hyvän matkaa tultu kohti tavoitetta! Tai oikeastaan tavoitteita. Yksi niistä oli päästä Kilometrikisassa 150 eniten kävelleen joukkoon. Nyt Matkabloggaava Mummo on sijalla 184. Ykköseksi en edes pyri, sillä aikani ei riitä moisiin kävelyihin. Jos päivään ei sisältyisi muuta kuin kävely, niin hyvinkin parikymmentä kilometriä päivässä voisi kävellä. Niin kuin Santiagon teiden caminolla, sillä sehän on…
Pari postausta sitten kerroin, että seuraava lisähaaste tulee olemaan muistot. Eli bongata kuvauskohteita, jotka herättävät muistoja. Vähänpä tiesin tulevasta. Muistoja on tulvinut bongaamatta. Nyt ne eivät kysele aikaa sen paremmin kuin paikkaa. Viime sunnuntaina äitini kuoli. Vasta iltapäivällä olin hänen luonaan Espoon sairaalassa ja illalla hän oli poissa. Avauskuvassa tuon iltapäivän maisema Glimsin talomuseon suuntaan….
Usko tai älä, aamulla Pyhätunturin reissun jälkeen junan lähestyessä Helsinkiä ensimmäinen ajatus, joka hatarasti nukutun yön jälkeen pinnisti pintaan, oli se, kuinka husky kakkaa. Kakkaako se juostessaan ja rekeä vetäessään vai hoidetaanko asia jo ennen valjakkoajelua. Huhuilin alasängyn koiranomistajalle, mutta hänkään ei ollut varma. Yleensä koirat kaiketi pysähtyvät isolle ja pienelle hädälle. Miksi tällaisia mietin?…
Taidepotpurin viimeisenä päivänä lähdimme melomaan Pyhäjoelle. Viis siitä, että muutaman tunnin ehti nukkua yövaelluksen jälkeen. Illalla koitti kotiinlähtö, yöjunassa ehtii nukkua. Tämän aina yhtä ihanan luontokokemuksen ekstran tarjoili Saana. Miten lie teinin silmät tavoittivat joen pohjasta jotain outoa. Kun Saana sitten melan ja pikkuveljensä hienoisella avulla sai nostettua oudon möykyn ylös, sieltä ilmaantuikin jonkun eläimen…
Kävely jatkuu, mutta lisähaasteena olevat ”heijastukset” saavat jäädä. Avauskuvassa vielä kokoelma viime viikoilta. Kuvat on otettu Espoossa ja Kauniaisissa. Ainut kauempaa tuleva on keltainen tunika, jonka ostin Pyhältä Naava-luontokeskuksen vieressä olevasta vaatekaupasta. Se on nyt pesty ja odottaa pääsyä kanssani ulkoilemaan. Seuraavaksi lisähaasteessa siirrytään muistojen pariin. Se taitaa olla tosi haasteellista, sillä muistot tulevat milloin…
Pyhä-Luoston kansallispuistossa kun ollaan, niin ympäröivät maisemat houkuttavat. Viikon mittaiseen taideleirinohjelmaan kuului vaellusta ja tunturien valloittamista tai huiputtamista, kuten jotkut tunturin laelle kapuamista kutsuvat. Kaiken kaikkiaan kolmella tunturilla kävimme. Kultakerolla illansuussa, Ukonhatussa kokopäiväretkellä ja Ukko-Luostossa yöllä. Kaikki reissut hienoja, kukin omalla tavallaan. Kultakerolle porukalla Kultakeron valloittaminen lienee Taidepotpuri-ohjelman vakio. Sinne kapusimme porukalla heti toisena leiripäivänä….