Taidepotpurin viimeisenä päivänä lähdimme melomaan Pyhäjoelle. Viis siitä, että muutaman tunnin ehti nukkua yövaelluksen jälkeen. Illalla koitti kotiinlähtö, yöjunassa ehtii nukkua.
Tämän aina yhtä ihanan luontokokemuksen ekstran tarjoili Saana. Miten lie teinin silmät tavoittivat joen pohjasta jotain outoa. Kun Saana sitten melan ja pikkuveljensä hienoisella avulla sai nostettua oudon möykyn ylös, sieltä ilmaantuikin jonkun eläimen kallo. Mikä eläin oli kyseessä, jäi arvailun varaan. Poroa epäiltiin.
Muutoin kanootti solui maltillisesti virtaavassa vedessä. Vain pari pikkukoskea vauhditti menoa. Kolmisen tuntia melomiseen meni, tunti ensin, sitten evästauko ja kaksi tuntia lopuksi. Muita melojia ei juuri näkynyt, paitsi taukopaikalla, sillä meidät lähetettiin matkaan erissä. Tuntui ihmeelliseltä meloa joen hiljaisuudessa, aivan kuin olisi kahden kaverinsa kanssa ollut matkalla. Mummoa huojentaa, että joessa ei pääse eksymään. Siksakkia sitä kyllä mentiin, kun emme ole kovin harjaantuneita melojia. Taisi olla toinen kerta elämässäni. Viime kesän Taidepotpurissa oli ensimmäinen.
Pyhäjoella meloimme 6.8.2021