Usko tai älä, aamulla Pyhätunturin reissun jälkeen junan lähestyessä Helsinkiä ensimmäinen ajatus, joka hatarasti nukutun yön jälkeen pinnisti pintaan, oli se, kuinka husky kakkaa. Kakkaako se juostessaan ja rekeä vetäessään vai hoidetaanko asia jo ennen valjakkoajelua. Huhuilin alasängyn koiranomistajalle, mutta hänkään ei ollut varma. Yleensä koirat kaiketi pysähtyvät isolle ja pienelle hädälle.
Miksi tällaisia mietin?
Juttelin Pyhällä koilislappilaisen matkailuyrittäjän kanssa ja kävi ilmi, että koiravaljakon jätökset saattavat olla viidentoista kilon luokkaa. Mielikuvani siirtyi kotoiseen Espooseen, Lippajärvelle, jonka aikoinaan ihmisen aiheuttamaa rehevöitymistä on hoidettu hapetinlaitteilla ja kalastuksella kuntoon vuosikymmenien ajan. Nyt järvi on saatu kuntoon ja kesäpäivinä sieltä kuuluu iloinen polskinta.
Lapissa järvet ovat kirkasvetisempiä, toisin kuin vihreältä kuultava kotijärveni. Päätyvätkö nämä viisitoistakiloiset kasat veteen? Onko mahdollista, että koiravaljakot kakkaavat jäälle tai paikkaan, josta ulosteet valuvat lumien sulaessa järveä rehevöittämään. Koiravaljakkoretkiähän ei tehdä yhtä, vaan niitä voi olla vaikka kuinka monta.
Tämän koilislappilaisen yrittäjän mukaan joku muukin on ihmetellyt samaa. Joku ulkopuolinen, joka teilattiin samoin tein. Tulet tänne viemään meiltä elinkeinon. Eihän siitä ole kyse, vaan siitä että asia on ratkaistava jollain tavalla. Kaupunkihevosilla olen nähnyt kakkapusseja takalistossa.
Meillä täällä Espoossa on koiria vaikka millä mitalla. Ne ovat lemmikkejä ja suuri osa koiranomistajista kerää ulosteet talteen. Silti aina keväisin somessa riehuu koirankakkakeskustelu. Voisiko olla, että nämä huskysafariyrittäjät keräisivät myös jätökset jäältä. En tiedä. Jossain välissä perehdyn asiaan.
Jos olisin liikkeellä toimittajana, kaivaisin paikkoja ja henkilöitä tähän tarinan tueksi. Mutta nyt olen vain Mummo, joka mietiskelee, miten on asian laita.