Tätä voisi sanoa pohjanoteeraukseksi, jollei päivä olisi ollut muuten hieno. Aamu alkoi tuopillisella maitokahvia. Hyvin heräsi. Ilmat suosivat, mutta taas pitkä majoituspaikkojen väli. Reilut parikymmentä kilometriä kun olimme kävelleet, bombeiros majoituskin alkoi kelvata. Illallinen paloaseman vieressä Mäkkärissä. Pidemmälle eivät jalat suostuneet. Samaan paikkaan päätyi myös kolme linkkaavaa puolalaista, jotka olivat kävelleet 39 kilsaa. ”Aika loppuu”….
Avainsana: camino
Albergaria-a-Velhasta Oliveira de Azemeisiin – Portugalin camino
Tänään koirat rupesivat ottamaan pattiin. Että ne jaksavat haukkua joka talon pihasta. Jotkut hyppivät rauta-aitaa vasten niin että rymisee. Siinä vaiheessa toivoo, että aita pitää. Ne eivät ole mitään pikkuisia söpöläisiä, vaan kulmahampaat tanassa murisevia otuksia. Hoitavat tunnontarkasti vartiontivelvollisuutensa. Tähän aikaan vaeltajia on vähän, mutta koiraparat mikä duuni kun reitti saavuttaa lisää suosiota. Ehkä ne siinä vaiheessa muuttuvat…
Aguedasta Albergaria-a-Velhaan – Portugalin camino
Eilen illallisella ihmettelimme ”camino-perheen” kanssa kun kukaan ei muista mitään. Kroppa on sen verran kovalla koetuksella, että se vie aivoista voimat. Edellisen paikan nimi unohtuu samalla kun laittaa vaelluskengät aamulla jalkaan. Seuraavan kohteen muistamisessakin on tekemistä. Yleisestikin kaikki häviää mielestä, satoiko, paistoiko, oliko hankala reitti… Nukkumaan mennään aikaisin. Yhdeksältä illalla ensimmäiset harjaavat jo hampaitaan. Ennätys lienee…
Mealhadasta Aquedaan – Portugalin camino
Kiva reitti pikkukylien läpi. Tienvartta mentiin, mutta ei juuri liikennettä. Taas tuli pitkä päivä, noin 25 kilometriä, mutta perille saavuimme jo viiden maissa. Uinuvia kyliä ja sunnuntain rauhaa. Pionit kukkivat ja käki kukkui. Ilmakin kohdallaan. Aurinkoista koko päivän. Illalla vasta taivas repesi, kun oli saatu pyykit narulle. Pitkästä aikaa majatalo, jossa lämmitys. Alkaa jo kerääntyä caminoperhettä. Australialais-ja hollantilaispariskunta,…
Coimbra Sernadelo Mealhada – Portugalin camino
Tämä päivä otti lujille. 25 kilometriä, ehkä enemmänkin. Saavuimme puolikuolleina puoli kahdeksalta Mealhadan albergueen. Ei kovin hyvä paikka, vaikka esitteistä olisi voinut kuvitella. Hospitalero ei osannut kuin portugalia. Voiko vettä juoda, siitä ei saanut selvää. Saksalaisnaista neuvoi menemään ravintolaan ostamaan vettä. Jotenkin kumma kohtelu. Fiksu olisi ajanut bussilla St.Luciaan niin olisi välttynyt tehdasalueilta. St. Luciasta…
Cernachesta Coimbraan – Portugalin camino
Tällä kertaa hospitalero Antonio lupaili ilmat. Piti sanansa, ei satanut koko päivänä. Vaellusmatka vain 12 kilsaa. Loppupäivä turistina. Kaupunkiloma ja camino ei ole helppo yhdistää. Väärät välineet. Hortoiltiin omituisen näköisinä katselemassa mitä Coimbra tarjoaa turisteille. Yövyimme 500 vuotta vanhassa luostarissa, joka kaiketi hankkii lisätuloja majoittamalla peregrinoja. Hienoja maisemia koko päivän. Yksi kaamea tienosuus ennen Coimbraa….
Alvorgesta Cernacheen – Portugalin camino
Kymmenen kilsaa ja taivas aukesi. Pakko muuttaa suunnitelmaa, sillä eteneminen märkää ja mudassa rämpimistä.
Portugalilaisen miehen sanaan voi luottaa – Portugalin camino
Ihana päivä. Alvaiazeresta Alvorgeen matkaa kertyi noin 25 kilometriä. Aurinko paistoi, mikä tietysti oli mukava yllätys, sillä kuukelit ennustivat koko viikolle sadetta. Majatalon pitäjä, Carlos lähetti meidät matkaan kertomalla, että iltaviideltä alkaa satamaan ja niinhän siinä kävi. Sade alkoi kun saavuimme Alvorgen majataloon. Taisi kello kyllä olla enemmän kuin viisi, mutta riittävän luotettava tieto. Sen…
Mummon mömmöt – Portugalin camino – Alvaiazere
Alvaiazeressa alkavat näkyä ensimmäiset vaellusvammaiset. Tšekkinainen oli kellahtanut kumoon tasapainoillessaan veden valtaamalla polulla. Hiusmurtuma käsivarressa vaati kevytkipsin. Hospitalero Carlos Pinheira kyyditsi sairaalaan jalkaansa klinkkaavan amerikkalaismiehen. Viikko lepoa. Ei kuulosta hyvältä. Kuka haluaa makailla viikon. Tämä varsin hyväkuntoiselta näyttävä mies osoitteli sormella päätään ”stupid from me” harmitellen liian pitkiä päivämatkojaan. Monet eivät tyydy edes 30 kilometriin vaan…
Golegasta Alvaiazereen – Portugalin camino
Carlos, majatalon omistaja teki meidät molemmat onnelliseksi. Sadepäivän iltana seitsemän maissa Albergue eteinen oli täyttynyt vettävaluvista vaeltajista. Majatalo sijaitsee yli kolmenkymmenen kilometrin päässä edellisestä, vailla muita vaihtoehtoja. Majatalo laajeni hetkessä sopivaksi kaikille. En tiedä mihin muut menivät, mutta me saimme huoneen hänen kotitalonsa ylimääräisistä huoneista. Carlos laajentaa majataloaan tulevia tarpeita varten. Vaeltajamäärät ovat kasvaneet viime…
Hyvä henkivakuutus – Terve järki – Portugalin camino
Tänään pakko tehdä epämiellyttävä päätös. Järki käteen ja taxi peffan alle. Entinen työtoverini kommentoi aiempaa postausta muistellen teiden olevan kapeita. Kyllä! Yhä ovat. Katselimme karttoja ja kaksi seuraavaa camino-osutta seurasi tienlaitaa aika suurelta osin. Sateesta liukkaat tiet, kaahaava ajotyyli – ei kaikilla, jotkut ajavat maltillisesti – kaksi peregrinoa tien laidassa ja huono näkyvyys. Olisi sulaa…
Eteenpäin sanoi mummo savessa – Portugalin reitti
Eilinen päivä meni tallustellen peltojen laitoja. Sinänsä ihania maisemia. Viiniviljelmiä ja muuta märkien peltojen vaoista orastavaa, jonka laadusta ei saanut vielä selvyyttä. Rankat sateet ovat tehneet tehtävänsä. Tältä näyttivät kengät kun saavuimme perille Helenan hoiteisiin. Tämän kotimajoitusta tarjoavan rouvan paikka sijaitsee hieman (aika paljon) camino-reitiltä. Arvelisimme noin neljä kilometriä. Tai sitten eksyimme. Perillä olimme vasta…
Jäähyväisiä ja jälleennäkemisiä – Portugalin camino
Siippa joutuu lähtemään takaisin, loma loppuu. Camino-camuni Norten reissulta tulee jatkamaan kanssani. Vaihtopaikaksi valitsimme Santaremin, josta on hyvät yhteydet Lissabonin kentälle. Jäähyväisateriaa söimme mukavassa pikku ravintolassa. Hassua! Paikallisporukka veteli mereneläviä ja katseli jalkapalloa, pariskunnatkin vierekkäin kasvot telkkariin päin. Nämä meille arvokkaat herkut saavat omissa ruokapöydissämme yleensä jakamattoman huomion. Seuraava iltana camino-kamuni saapui Lissabonin kentältä bussilla…
Poliisia ja palomiestä on tarvittu – camino vasta alkumetreillä
Kun tyttäreni oli pieni matkustimme kahdestaan Espanjassa. Kaupunkikierroksella opas ei halunnut puhua varkaista, vaan käytti kiertoilmaisua aina kun poistuimme bussista nähtävyyksien äärelle. ”Muistakaa pitää käsilaukuista kiinni! Siellä saattaa olla niitä, jotka eivät tiedä mikä on minun omaa ja mikä hänen omaa”. Kotiin tultuamme kiertoilmaisutsta tietämätön isä säikähti toden teolla, kun lapsi keskellä yötä seisoi eteisessä…
Näin pakkaan Portugalin camino-vaellukselle – Santiagon tiet
Tolun tuoksu tulvahti, kun kaivoin esiin vintiltä minulle neljän caminon aikana niin rakkaaksi tulleen rinkan. Säilytän sitä mustassa jätesäkissä perusteellisesti pestynä edellisen reissun jäljiltä. Samassa säkissä ovat myös makuupussi, vedenkestävät vaatepussit ja remmit sun mut härpäkkeet. Rinkan perin tyttäreltäni. Se oli hänen partiovarusteensa noin kahdeksan vuotiaana. Caminolle lähtiessä se on juuri sopivan kokoinen lentoyhtiöiden käsimatkatavara…
Viinarallien esiaste
Eilen tunnelmani olivat kuin Espanjan caminolla marraskuussa muutamia vuosia sitten. Erona vain se, että eilen rämmin Helsingin paraatipaikoilla, keskustassa hakeutuen Forumissa pidettävään camino-esittelyyn. Marraskuisella caminolla sen sijaan vaelsin harvaanasutulla vuoristoreitillä, jossa ei voi odottaa näkevänsä lumenlapioijia, saati lumiauroja. Espanjan matkailutoimiston järjestämässä tilaisuudessa puhui espanjalainen toimittaja Cristóbal Ramírez. Lumimyräkästa huolimatta 120-paikkainen sali oli lähes täynnä. Kiinnostusta camino-vaelluksiin riittää. Eikä…
Perillä Santiago de Compostelassa – yksin yhdessä
”Santiago de Compostelaan tulo oli kaikkea muuta kuin olin kuvitellut”. Niin totta! Tuo lausahduksen olen kuullut monta monituista kertaa. Nyt se on edessäni painettuna Penti Korpelan kirjassa Pakana pyhiinvaelluksella. Kuva onnellisista pyhiinvaeltajista, jotka halaavat toisiaan pitkän vaelluksen jälkeen, vaihtui hänellä yksinäisyyteen. Niin minullakin. Mihin kaikki hävisivät!? Söin jopa yksinäni lounaan Hotel de los Reyes Catolicosissa, siinä…
Meillä kaikilla on päivämme – niin vaeltajilla kuin paikallisilla
Kirjassa Pakana pyhiinvaelluksella Pentti kuvaa kohtaamiaan ihmisiä. Paikallisia, kulkijoita, tarjoilijoita, hospitaleroja ja muita palveluntarjoajia. Mukaan mahtui mukavia, mukiinmeneviä mutta muitakin. Ylimielisyyden hän mainitsi useaan kertaan. Kaikki eivät suinkaan jaksa ilahtua kulkijoista, erityisesti Ranskan reitillä. Mieti, jos oman ikkunasi alta kulkisi 260 000 vaeltajaa kuten viime vuonna oli Santiagoon johtavalla loppuosuudella. Tai reppukansa tukkisi aamu toisensa jälkeen jalkakäytävän kun…
Pyhiinvaeltajan illallinen – karmeeta ja gurmeeta
Olen nöyrä vaeltaja. Vaikea sanoa, miten minusta sellainen kehkeytyy Santiagon teillä, mutta niin siinä käy. Kun reppu selässä riuhtoo pitkin maita ja mantuja, edessä siintävä majatalo saa onnen tunteen hulahtamaan sisuksissa. Jos vielä majatalon lähellä on paikka, josta saa ruokaa, lähestyy jo vaeltajan taivasta. Olen suorastaan otettu paikallisten halusta pitää (pyhiin)vaeltajat ruoissa jopa pikkuruisissa kyläpahasissa, joissa on vaikea…
Kirjailijan vaellus päättyi Ponferradassa
Kirjassa Pakana pyhiinvaelluksella Pentti kertoo, ettei löytänyt Jouko Tyyrin muistolaattaa. Se on Ponferradan kunnallisen majatalon edustalla. Jouko Tyyri, kirjailija, journalisti, poliitikko, menehtyi vain parisataa kilometriä ennen määränpäätään, Santiago de Compostelaa. Hän ehti kuitenkin vaeltaa parisataa kilometriä kauniissa maisemissa ennen uuvahtamistaan.