Tänään koirat rupesivat ottamaan pattiin. Että ne jaksavat haukkua joka talon pihasta. Jotkut hyppivät rauta-aitaa vasten niin että rymisee. Siinä vaiheessa toivoo, että aita pitää. Ne eivät ole mitään pikkuisia söpöläisiä, vaan kulmahampaat tanassa murisevia otuksia. Hoitavat tunnontarkasti vartiontivelvollisuutensa.
Tähän aikaan vaeltajia on vähän, mutta koiraparat mikä duuni kun reitti saavuttaa lisää suosiota. Ehkä ne siinä vaiheessa muuttuvat yhtä flegmaattisiksi kuin Galician koirat, jotka hädintuskin jaksavat silmiään raottaa loputtoman kulkijajoukon ohimarssia seuratessaan. Viimeisellä sadalla kilometrillä ennen Santiago de Compostelaa kulkee lähes 300 000 vuosittain. Kuka nyt jaksaisi joka iikan haukkua.
Olemme palomiesten hoiteissa taas. Välimatkat majatalojen välillä ovat pitkiä. Ennen Portoa yksi etappi 30 kilometriä ja viimeinen etappi 34 kilometriä. Sellaisia määriä ei kanna mummon jalat.
Binheiro da Bempostassa kyselimme bussia. Ei ole kuin aamulla. Mukava pariskunta kyyditsi meidät tänne Oliveira de Azemeisiin. Kiitos heille!
Sitä en voi olla miettimättä, miten kesällä. Monet ovat muuttaneet suunnitelmiaan sillä Ranskan reitillä on liikaa kulkijoita. Mutta mihin porukka pannaan yöpymään, kun majataloja on harvassa ja nekin pieniä.
Muutamia kuvia matkan varrelta.
Sammakkojen kurnutussinfonia oli vaikuttava erään lammkon luona.
