Miten tämä reissu meni näin nopeasti. Eihän siitä ole kuin hetki, kun panikoin Santaremissa, kun vaihdoimme kanssavaeltajaani. Siippa lähti kotiin (ja varmaan pitkään suuteli uudelleen avattua luottokorttiaan, kortti varastettiin Lissabonissa heti toisena päivänä) ja camino-kamu edellisiltä reissuilta jatkoi kanssani. Santaremissa ajattelin, että en selviä tästä. Jo siihen mennessä oli monenmoista vaikeutta koettu, lähinnä majoituksen löytymisessä.
Pääsiäinen sotki paljon alussa, lopussa 1.5. ajan juhlallisuudet. Espanjalaiset käyttävät kaikki tilaisuudet fiestaan. Paikalliset myös hyödyntävät neljän päivän vapaata vaeltamalla, mikä tietysti täyttää jo muutenkin vähäiset petipaikat.
Alkupäätä Lissabonista Porttoon voi suositella vain huippukuntoisille, 30-40 kilsaa päivässä veteleville, jos heillekään. Liikenteen seassa ei ole mukavaa, eikä edes turvallista käyskennellä. Tällä alkuosuudella koirat haukkuivat kun lähestyi kylää, koko kylän läpi kävelyn ajan ja vielä hyvän tovin sen jälkeen kun kylä oli jo ohitettu. Miten jaksoivatkaan. Ja miten jaksoivat kyläläiset kuulla moista mekkalaa. Jännä juttu Porton jälkeen koirien haukunta väheni, vain muutamia satunnaisia haukkujoita.
Portosta lähtien majapaikkoja löytyi helpommin. Niitä oli tiheämmässä. Tienlaitakävelykin vähentyi.
Ponte de Liman jälkeen alkaa jo olla mukavampaa reittiä. Espanjan puolella Tuissa vaeltajamäärä lisääntyi. Moni aloittaa sieltä, kun matkaa Santiagoon on reilut sata kilsaa eli pyhiinvaellustodistukseen tarvittava määrä.
Pontevedran jälkeen alkaa jo olla työlästä toivotella tuo peregrinokulttuuriin kuuluva kohteliaisuusfraasi ”Buen camino” kaikille poluilla kohtaaville.
Fatiman ja Santiagon reitit
Portugalin puolella kirkonkellot soittivat tasatunnein ”Maan korvessa kulkevi lapsosen tie”. Sama soi myös Fatimassa sillä suurella aukiolla missä ihmiset konttasivat kohti pyhättöä. Portugalin reitillä Fatimaan matkaavat seuraavat sinisiä nuolia, Santiagoon keltaisia. Ne kulkevat samaa caminoa, mutta eri suuntiin. Fatima on portugalilaisten pyhiinvaelluskohde.
Kaiken kaikkiaan hyvin merkitty reitti aina Lissabonista Santiagoon asti. Alkumatkasta opasteet kiiltelivät uutuuttaan, joissain paikoin tolpista puuttuivat kyltit vielä. Niitä odotellessa joku oli merkinnyt käsipelillä suunnan.
Caminot erilaisia
Jos vertaa kävelemiäni reittejä – Ranskan, Pohjoisen (Norte) ja Portugalin – tämä Portugalin reitti on ottanut voimille eniten. Norte oli rankka sekin, mutta viehättävä, vaikkakin osin sielläkin joutui tallustelemaan liikenteen seassa. Ranskan reitti vaikuttaa lällärikamalta tämän kokemuksen jälkeen. Siellä olen kokenut suurimman vapauden tunteen. Reppu selkään ja menoksi. Matka taittui vailla majoitushuolia siihen saakka kun huvitti. On sielläkin toki kohtia, jossa täytyy ennakoida majojen sopivat välit.
Tunteet tällä Portugalin reitillä olivat loppumatkasta ristiriitaisia. Toisaalta en olisi halunnut vaelluksen loppuvan, toisaalta olisin halunnut. Alkumatkasta kaipasin ihmisiä, loppukilometreillä ihmismäärä lähes ahdisti.
Onnen hetkiä Portugalin caminolla
Pienistä asioista saa suuren ilon. Esimerkiksi kun jokin korvaamattomaksi (hankalaksi hankkia) luokiteltu esine häviää ja sitten löytyykin. Näitä onnenhetkiä voi järjestää itselleen niin monta kuin haluaa. Tavaroiden hävittäminen on superhelppoa. Pari päivää sitten luulin jättäneeni otsalamppuni edelliseen paikkaan. Yhtäkkiä rakas kaverini, jota ilman on hankalaa näissä yhteismajoituksissa ja uuden hankkiminen suurempi projekti kuin haluan ajatella, löytyi rinkan syövereistä.
Toisen kerran huomioliivini jäi baariin. Olin käyttänyt sitä istuinalustana, sillä muovituolit olivat tosi kylmä. Piti ehtiä junaan niin en voinut palata hakemaan. Onneksi seuraavassa kaupungissa poliisit osasivat ohjastaa kiinalaisten kauppaan, josta sain uuden.
Alkumatkasta Carlos, majatalon omistaja teki meidät molemmat onnelliseksi. Sadepäivän iltana seitsemän maissa Albergue eteinen oli täyttynyt vettävaluvista vaeltajista. Majatalo sijaitsee yli kolmenkymmenen kilometrin päässä edellisestä, vailla muita vaihtoehtoja. Majatalo laajeni hetkessä sopivaksi kaikille. En tiedä mihin muut menivät, mutta me saimme huoneen hänen kotitalonsa ylimääräisistä huoneista. Carlos laajentaa majataloaan tulevia tarpeita varten. Vaeltajamäärät ovat kasvaneet viime vuosina, vaikka reitti ei ole valmis vastaanottamaan kovin paljoa lisää.
Tietenkin yksi onnenhetkistä on se, kun kaikkien päivän kommellusten jälkeen hymynaamainen tarjoilija ojentaa annoksesi pitkän päivän jälkeen. Lasissa odottaa punaviini.
Elämänhallintaa
Aika ajoin nettimainoksissa näkyvät elämänhallintataitojen kehittämiskurssit tuntuvat kaukaiselta caminolla. Täällä mitään ei voi hallita. Asiat vain tapahtuvat. Kaikki mitä tarvitset, matkaa selässä. Jos jotain ylipäätään tarvitsee hallita, niin rinkan sisältöä. Sekin tuntuu vaikealta aina alussa. Rinkan pakkaaminen, tasapaino löytyy kyllä ajan kanssa. Jos jotain hukkuu, voi lohduttautua ajatuksella, että se on painosta pois.
Muu hallinta tulee sitten siitä, mistä löytyy majapaikka. Ranskalainen reitti on Portugalin reittiin verrattuna lällärikamaa. Siellä löytyy helposti majapaikka, kun alkaa väsyttämään. Täällä Portugalin reitin Lissabonin päässä tuntuu olevan yli 30 kilometrin etäisyydet majatalojen välillä. Jos haluaa vähemmän, alkaa säätäminen ja etäisyyksien miettiminen. Kuukelit ja kännykät tietysti auttavat nykyvaeltajaa, ja majatalojen pitäjät.
Alussa mietin onko epäkohteliasta puhua portugalilaiselle espanjaa. Se kun tulee väkisin. Lopulta en enää miettinyt mitään sellaista. Kunhan sain jollain tavalla suunnat ja asiat selville.
Jossain vaiheessa alkoi usko palaamaan, että kaikki hoituu.
Kuvia tuli otettua paljon. Lisään niitä, samoin muutakin tietoa, kun ole ”ison tietsikan” äärellä.
Kiva lukea caminosta suomeksi. Kun olet kulkenut useita reittejä, osaatko auttaa vasta-alkajaa reittivalinnassa? Suunnittelen huhti/toukokuussa lyhintä ~100km pätkää, haluaisin reitin joka ei ole ihan ruuhkainen mutta majoitusta saisi olla suht tiheään että soolovaeltaja uskaltaa lähteä. Ei tarvi olla tasaista, olen kolmikymppinen sohvaperuna mutta ehdin vielä parantaa kuntoa, vaihtelevat maisemat plussaa. Suositteletko Nortea näillä spekseillä?
Norte on kaunis maisemiltaan, mitä lähempänä rantaa sen parempi. Haastavampihan se on kuin esim. Ranskan reitti.
Hmmm. sata kilometriä. Moni tuon kilsamäärän vaeltaja tavoittelee compostelaa eli pyhiinvaellustodistusta. Jos se on tähtäimessä, sata kilometriä ennen Santiago de Compostelaa on aina ruuhkaa kaikista suunnista. Majoituspaikkoja on tiheään, mutta paljon on niihin pyrkiviäkin.
Oletan, että aikaa on suht vähän kun tähtäät sataseen. Silloin myös aloituspaikan saavutettavuus ratkaisee. Ranskan reitillä Astorga voisi olla yksi. Nortella vaikkapa San Sebastian tai Bilbao, josta voisi matkata paikalliskulkuneuvolla mukaviin vaellusmaisemiin.
Varoituksen sana. Moni aloittaa satasesta ja päätyy 800 kilometriin. Koukkuun jää helposti.
Compostelan saa jos saa, 100 km lähinnä vaan tuntui sopivalta pituudelta aloittelijalle 🙂 Kävelyaikaa 7 päivää, ajattelin aloittaa Ourensesta kun olen sinne Madridista päässyt.
Huhti/toukokuun vaihteessa ainakin 1.5. pitänee varata majapaikka, ymmärsin että se on kansallinen lomapäivä (ja espanjalaiset tykkäävät itsekin patikoida). Muuten olen ymmärtänyt että etukäteen varaaminen ei ole välttämätöntä?
Ymmärrän riskin jäädä koukkuun, annokset ja kilometrit vaan konkareilla kasvaa :p
Totta, espanjalaiset lähtevät sankoin joukoin patikomaan heti kun saavat vapaata töistä. Satuin keväällä 2018 Portugalin reitille sekä pääsiäisenä että 1.5. Varaaminen on yksityissä albergueisssa mahdollista, kunnalliset ja kirkolliset täyttävät sängyt tulojärjestyksessä.
Huomasit varmaan sivuillani olevan varusteluettelon. Se on laadittu Ranskan reitin 800 kilometrin vaellusta ajatellen. Säät helteestä pikkupakkasiin. Pääset vähemmällä.
Buen camino!