Rubiaesista Valencaan ja sieltä Tuihin. Vaihtui maa sekä aika ja kieli. Ja Pastel de Nata – leivonainen kaloripitoiseksi kakuksi Tarta de Santiagoksi. Rajamuodollisuuksia ei ollut, sillä Schengenissä ollaan. Espanjan puolella poliisit tekivät pistokokeitaan. Kamu olisi halunnut nähdä piikkimaton käytännössä, kun on vain elokuvissa nähnyt, kuten minäkin.
Jäljellä on enää 120 kilometriä. Juuri kun on oppinut rinkan pakkaamaan. Aamulähdötkin ovat ajallisesti puolittuneet. Alussa meni puolitoista tuntia aamiaisineen, nykyään selviää kolmessa vartissa,
Ponte de Liman jälkeen camino-reitti muuttui kauniiksi, ei ajotietä mukailevaksi. Molemmat päiväosuudet ovat olleet nyt miellyttäviä. Porukkaakin näkee polulla sekä albergueissa. Ponte de Lima olisi hyvä paikka aloittaa camino, niille jotka eivät liikenteen melua ja autojen seassa vaeltamista siedä.
Alan jo pitämään Portugalin reitistä. Loppupää miellyttää.
Ja nyt täytyy ruveta jo pohtimaan paluulentoja.
Espanjan Tuissa yhdistyvät ranta- ja keskus-caminoreitit. Se tietää lisää vaeltajia.
Tuin alberguessa käykin melkoinen kuhina aamukuudelta. Kaikki haluavat ajoissa liikkeelle. Kenellä kiire Santiagoon, kenellä seuraavaan albergueen.
Kuvia päivän maisemista.
