Unohdin rommirusinat pashasta. Rusinat marinoituivat erillisessä purkissa ja ne oli tarkoitus laittaa rommihalukkaille vasta tarjoiluvaiheessa. Mutta sieltä ne löytyivät korin pohjalta, kun vieraat olivat menneet matkoihinsa. Tavanomaisesta poiketen, söimme kolmen hengen pitkäperjantailounaan ulkona, jossa oli mahdollista pitää riittävät turvavälit. Kun rutiinit muuttuvat, unohtuu helposti yksityiskohtia.
Mutta ei hätää, rommirusinat tuli syötyä. Itse asiassa varsin herkullinen jälkiruoka syntyi lauantaille.
”On jäätelö hyvää, kun yksin syö”, musiikkikappale soi mielessäni ja muistot maailmalta räiskyivät mieleeni jälkkäriä syödessä. Tässä yksinkertainen mutta herkullinen resepti.
Mummon rommirusinajäätelö
Tarvitaan reippaanlainen kasa vaniljajäätelöä. Mikä tahansa merkki käy, mutta olen mieltynyt Valion Veikeä vanilja -pakettijäätelöön. Edullista ja löytyy lähikaupasta. Veikeässä – mistä lie tuo nimi – vaniljan maku muistuttaa lapsuuden vaniljajäätelöä.
Sitten tarvitaan ne pashasta unohtuneet rommirusinat. Edesmennyt anoppini käytti Stroh-rommia, se oli jotenkin paremman makuista hänen mielestään. Minulle kelpaa rommi kuin rommi. Nyt käytin Baltic Dark Romia, jossa rusinat nukkuivat yli yön. Hyvin nukutetut rusinat laitetaan jäätelön päälle. Rommiakin voi lorauttaa, niin halutessaan.
Jäätelö johdattaa Italiaan
Sekä jäätelö että rommi johdattelevat ajatukseni maailmalle. Jäätelö vie Italiaan, erityisesti Pohjois-Italiassa sijaitsevaan Sirmionen pikkukaupunkiin, jossa olen nauttinut elämäni parhaat jäätelöt.
Italiassa käyskennellään usein jäätelöbaareihin sunnuntailounaan jälkeen tai milloin onkin syöty ns. paremmin. Jäätelö ei ole yhtään huono jälkiruokavaihtoehto. Jäätelöä mahtuu aina vatsaan, vaikka olisi kuinka täynnä, sillä jäätelö valuu väleihin.
Italian jäätelöbaareista löytyy alkoholilla maustettuja jäätelöitä, muistaakseni myös rommirusinaa. Erityisesti mieleeni on zabaione -maku.
Italian matkoilta muistoja löytyy tästä linkistä.
Rommia reippaasti
Entäs sitten rommi. En ole varsinainen romminystävä mutta Kuubassa, rommistaan kuulussa maassa maistelin monenmoisia rommilaatuja. Ja kyllä! Löytyi minulle mieluisiakin makuja.
Mojito, rommipohjainen drinkki lienee monelle tuttu. Hemingwayn suosikkimojitopaikka oli kuulemma Havannan Nacional hotelli. Pikku pyrähdykselle Kuubaan pääsee Mummon mukana tästä. Kirjavinkkejä on vaikka kuinka, sillä ennen matkaa luin lähes kaiken käsiini osuvan jossa oli vähäinenkin häivähdys Kuubaa.
Pietarissa venäläinen tapasbaari Petrov-Vodkin tarjoili jytkyn jälkiruoan, jolla oli Mummolle soveltuva nimikin ”Isoäidin rommiyllätys”. Reippaasti oli lorautettu.
Pietari-juttuja löytyy tästä.