Näkemistä, kokemista ja lukemista
Kylläpä keksivät ilmoille ilmaisuja. Lumimyräkkä. Lumikaaos… ”Talvi-inferno tänään. Etelässä jopa 30 cm lunta”, kerrottiin aamun uutisissa. Kävin kokemassa pihamaalla infernoa, videoin ja juttelin naapureiden kanssa. Lunta on tottavie tullut. Kiva juttu meille lumifaneille! Toinen toistaan komeampia lumihenkilöitä oli ilmaantunut pihoille. Kauaa en lumihangessa kahlannut. Pienemmät tiet ja suuremmistakin jalkakäytävät olivat vielä puolilta päivin auraamatta. Tänään…
Tänään rekkarinmetsästyslenkki. Kylillä ihmettelivät varmaan mitä tuo pyllistelee kuvaamassa autonperiä. Monta hienoa lumista rekkaria löysin, mutta sitä en ole aiemmin huomannut, että muuleissakin on rekkari. Aika vaatimaton liikuntasuoritus tälle päivälle. Venyttelyä ja kylällä löntystelyä puolisen tuntia, mutta sehän riitti jo haasteen suorittamiseen ja lisäksi sopii maanantaille. Tulossa olevia Tammihaasteeni teemoja 2021 Eläimet Graffiti Mikä tästä…
Tänään napsahti oikea teema, sillä Mummo on todellinen kylttipongaaja. Yhä muistuu mieleeni 1990-luvun lama ja Helsingin ostoskadut, joilla kerrankin oli aikaa käyskennellä, kun olin äitiysvapaalla. Se oli hirvittävää nähtävää. Joka puolella repsotti kiljuvanvärisiä alennusmainoksia ja loppuunmyynti-ilmoituksia. Sen jälkeen silmäni ovat hakeutuneet kaikenlaisiin kyltteihin ja opastauluihin, niin Suomessa kuin maailmallakin. Jopa niin, että minulla on oma…
Portaita ei tarvitse kauaa etsiskellä, niitä löytyy kotini lähistöltä. Asun viidennessä kerroksessa. Jo sinne kapuaminen päivittäin toisi hyvän liikuntalisän päiviin. Välillä käytänkin portaita hissin sijaan, mikäli ei ole paljoa kannettavaa. Näin talviaikaan en viitsi kopista nastakenkineni rappukäytävässä. Sen sijaan taloyhtiömme rinteessä olevia rappusia ravaan joksus kuntoilumielessä. Kolme kierrosta talojen ympäri ja rappusia ylös alas on…
Huh, huh! Olipas treenit. Reilu tunti mattojen pesua lumihangessa ja sen jälkeen kyytiä mattopiiskalla. Harvinaista herkkua täällä etelässä. Viimeksi lumipesumahdollisuus oli kolme vuotta sitten, sillä tarvitaan uutta puuterilunta. Tämä vastaa Tammihaasteen teemaan ”ulkokuntosali”. Tulossa vielä seuraavat tammihaasteeni teemat 2021 Eläimet Graffiti Maski Mikä tästä on mennyt? Näkyyks kello? Oikaisu Opastaulu Paha haju Paikallinen erikoisuus Portaat…
Nyt olen tässä, työpisteessäni. Eilinen kolmen tunnin sauvakävelylenkki tuntui jo illalla jäsenissä ja vaivoin jaksoin venytellä ennen nukkumaanmenoa. Aamulla aloitin venyttelemään jo sängyssä, lempeästi, hierojani sanoja mukaillen. Yli puolituntia siinä hurahti lempeästi lihaksiani herätellen, jonka jälkeen siirryin telkkarin eteen lattialiikkeitä tekemään. Samalla seurasin epäuskoisena USA:n tapahtumia. Jos en olisi viime aikoina ollut kuunnellut uutisia, luulisin…
Se on loppiainen nyt! Oli niin hieno päivä, että Tammihaasteen teemoista olisi ollut useampia mahdollisia. Ojaa lähdin kuvaamaan ja olkoon teema nyt sitten ”oja”. Tiesin tarkalleen mitä ojaa kuvaan. Yksi suosikkilenkkipolkujani on Glimsinjoen rantoja myötäilevä luontopolku. Joesta lähtee monia pikkuojia eri suuntiin. Kesällä osallistuin Glimsinjoen opastetulle kävelylle ja siitä postasinkin jo jutun. Silloin olivat maisemat…
Maski on hallinnut keskusteluja kohta vuoden ajan. Pitäisikö käyttää vai ei, siitä on monia käsityksiä. Mummo käyttää kyllä. Tässä lähdössä Tammihaasteen liikunnalliseen osioon, kävellen kauppaan ja kirjastoon. Kilometrejä ei kertynyt niin paljon kuin eilen, sillä piipahdin vain lähikaupassa. Kuvassa Marimekon kankaasta Pariisissa ommeltu maski. Niitä teki pienen erän eräs siellä asuva suomalainen ompelutaitoinen. Hän kävi…
Voiko enää autuaampaa olla! Laatuaikaa ämpärin kanssa saunassa ja älyä löytyy nyt kantapäistäkin, sillä kävin juuri ostamassa älynastakengät. Ei ne kyllä kovin älykkäiltä näyttäneet noin silmämääräisesti, mutta kokeilin. Mennessä kauppaan jalassani oli tavan kitkapohjaiset vaelluskengät, jotka kyllä tekevät tepposia aurausjäljissä. Takaisin tullessa upouudet älynastakengät saivat minut harppomaan koemielessä pitkin askelin ja otinpa muutamia juoksuaskeleitakin. Hyvin…
Talvi tuli Espooseen. Oli niin ihana herätä sunnuntaiaamun outoon valoisuuteen ja tehdä aamuvenyttelyt satumaista maisemaa ikkunasta katsellen. Tammihaasteeseen kuuluu puoli tuntia liikuntaa. Sehän sopi mainiosti tänä aamuna, sillä maltoin tuskin aamukahvit juoda. Luminen maisema houkutti. Pihalla hentoisessa lumisateessa kukkiva ruusu viimeisteli komeuden. Kaikkiaan ulkona kului kolme varttia. Vaikea sanoa kauanko kävelin kun jäin suustani kiinni…
Tammihaasteen toisena päivänä piti tehdä ihan muuta, mutta ”polku” pakotti itsensä päivän teemaksi. Loogista se tietysti on näin vuoden ensimmäisenä ulkoilupäivänä. Uusi vuosi, uudet polut. Espanjalaiset puhuisivat caminosta, jolla viitataan kaikkeen elämän ja kinttupolun väliltä. Paljon on caminokilometrejä takana, ja kun korona suo, toivottavasti myös edessä. Camino-postaukset löytyvät tagilla camino tai eriteltynä roikkuvalikosta Vaellus Mutta…
Ennen kuin minut tänä outona vuodenvaihteena hullaannutti tämä toinen projekti, ehdin tehdä yhden uudenvuodenlupauksen: opettelen käyttämään musiikkilaitteistoani. En tiedä onko musiikkilaitteisto termi oikea, Mummon nuoruudessa tuota olohuoneen nurkassa ääntä suoltavaa tolppaa kutsuttiin yksinkertaisesti vain stereoiksi. Laitteistoni on muutaman vuoden ikäinen ja tähän mennessä olen sen mahdollisuuksia käyttänyt Radio Suomea ja Vegaa – niitäkin vain perjantai-iltaisin…
Tulipa taas matkustettua, kirjallisuuden kautta tälläkin kertaa. Vuorossa oli mielenkiintoinen, silmiä avaava kirja Ranskasta ja Algeriasta, siirtolaisuudesta ja maahanmuutosta. Alice Zeniterin viimeisin teos Unohtamisen taito kertoo kolmen sukupolven tarinaa, joka alkaa 1950-luvun itsenäisyystaistelua käyvästä Algeriasta ja päättyy nykypäivän Ranskaan. Alun kuvaukset ovat osin niin hurjia, että minun oli jätettävä iltalukeminen tämän teoksen osalta. Hamidin, yhden…
”Maisema on sieluntila.” Näin sanoi Henry David Amiel. Turhaan ei puhuta sielunmaisemasta. Nämäkin tontut ovat nähneet monenlaista maisemaa, sieluntilansa lisäksi. Ne ovat edesmenneen anoppini mukaan tehty sota-aikana ja sen jälkeen osallistuneet joulunviettoihin ensin heidän kodissaan, nyt minun. En vaan tiedä mihin sotaan anoppi viittasi, niitä kun on ollut useita. Vähän sama kuin Venäjän matkoilla viitataan…
”Aurinko hymyilee mutta ei koskaan pilkallisesti.” Taidemaalari Vilho Lammen miete. Hymyjä: iloisia, hämmentyneitä, uteliaita, kysyviä, onnellisia, tyytyväisiä, monenlaisia hyväntahtoisia mutta myös ivallisia ja pilkallisia. Mutta kun sanomme, että siinäpä on aurinkoinen ihminen, emme yleensä näe hänen suupielissään pilkallisuutta. Näitä pilkallisesti hymyileviä löytyy aina silloin tällöin lähistöltä. Me kaikki tiedämme miltä tuntuu, kun joku kohdistaa pilkallisen…
”Eivät kaikki voi tuoksua ulkolaisilta hajuvesiltä.” Tämä päätyi joulukalenterin pussiin Timo Sorjosen Lentävien lauseiden käsikirjasta. Heti tulee mieleen monta asiaa kuten se, että ennen vanhaan pidettiin kaikkea ulkomailta tulevaa parempana kuin kotimaista. Ja mitä hajuvesiin tuli, Ranskasta niiden oli oltava peräisin. Lontoossa asuessani eräs suomalaisnainen kiteytti asian valitessaan äidilleen hajuvettä ”en voi edes kuvitella, että…
Iloisuuden edellytys ei ole onni, vaan rohkeus. (V.A. Koskenniemi) Joulukalenterin tämän päivän pussin sisällössä oli kolme sanaa: iloisuus, onni ja rohkeus. Tartun rohkeuteen. Minua pidetään rohkeana. Olen hypännyt kuukausipalkalta yrittäjäksi (jota en kadu). Olen lähtenyt 800 kilometrin vaellukselle yksinäni ja keikkunut risteilyaluksen yläkannen partaalle asetetulla lankulla ja katsellut sieltä alhaalla pikkuruisena näyttäytyvää Jätkäsaarta. Mitä niitä…
Tänään joulukalenterin pussista tuli minulle jetsulleen sopiva miete. Sen on runoilija Vergilius keksinyt jo ennen ajanlaskumme alkua. ”Jos laulamme kulkiessamme, matka sujuu helpommin.” Minun korona-aikani suuri huvitus on karaoke. Laulan joka päivä muutaman kappaleen karaokesovelluksen avulla. Olen tehnyt niin jo kevään eristäytymisestä asti. Eilen nauhoitin huvikseni, kun lauloin Tapio Rautavaaran Inarijärvi-laulua ja postasin tiedoston jälkikasvulleni….
Joulukalenterin pussista löytyi Timo Sorjasen Lentävien lauseiden käsikirjasta lainattu lausahdus ”Ei itselle, vaan kaikille.” Kuinka ollakaan Santigon vaelluksen muistot tulvivat mieleen. Äkkiseltään arvioituna olen osallistunut noin sadalle pyhiinvaeltajan illalliselle (menu peregrino). Suurin osa niistä sijoittuu kylläkin ravintoloihin, joissa syö edullisesti tiettynä kellonaikana. Silloin pääsee nauttimaan illallista ja jakamaan kokemuksia muiden vaeltajien kanssa. Ja mikä parasta,…
Liian paljon hyvää on ihanaa. (Mae West) Kuvan suklaatalossa on kaikkea sitä hyvää, jota lapsena himoitsin ja söin. Ikihyvää uudessa muodossa. Mae Westiä mukaillen: Liian paljon hyvää, siitä syntyy ihana talo joulupöytään. Itse en ole tuota taiteillut, luomus löytyy Maman Matkassa Instagram-tililtä.