Ivalon kentällä bussin avoin ovi houkutti kävelemään ohi taksijonon. En tiedä kumpi olisi ollut fiksumpi valinta, ottaa taxi vai bussi. Matkaa Saariselän keskustassa olevalle Journalistiliiton Tunturimajalle on noin 25 kilometriä.  Ongelmana oli lähinnä se, että majaan saa avaimet vasta neljän pintaan iltapäivällä ja lento saapui jo yhdeltätoista.  Bussiin päädyin hyppäämään.  Kohdalle sattui sympaattinen kuljettaja, joka toivotti porukan tervetulleeksi Lappiin ja harjoittelemaan vappusäätä.  Kyllä oli myräkkä. Pohjoistuuli vielä kaiken lisäksi.

Majan avainta odotellessa – Saariselkä

Bussi jätti minut Saariselän keskusvaraamolle, jonne sain jättää matkatavarat. Virkailija vinkkasi paikasta, jossa voin syödä, ostaa elintarvikkeet ja alkot. Kaikki nurkan takana.  Kaikki on lähellä, mutta jos lähdet väärään suuntaan, niin kaukana. Kuukkeli-ostoskeskuksen sisäänkäynnin tulkitsisin takapihaksi ja kiertelin rakennusta koirien ujeltaessa kotipihoillaan. Lunta oli tullut, en tiedä paljonko, mutta paljon näin lyhytjalkaiselle Mummolle. Kuukkeli-ravintolassa näytti joku muukin odottelevan avaimen saantia, ainakin suksiläjästä päätellen.

Jatkoin kuitenkin alueen tutkiskelua ja päädyin yhteen harvoista avoinna olevista paikoista, Panimoon. Nimi tuotti mielikuvan, että sieltä saa paikallisesti pantua olutta, mutta niin ei ollut. Heillä ei ollut tuotantoa.

Sesonki ohi Saariselällä

Lyhyen kyselyn tuloksena joudun todennäköisesti pyörtämään ajatuksesta, että nautiskelen pöytiin tarjoilluista illallisista joka ilta eri ravintolassa.  Tämä viikko ennen vappua on murrosvaiheessa. Sesonki on ohi. Monet ravintolat ovat sulkeneet jo ovensa ja lisää sulkeutuvia on odotettavissa vapun jälkeen. Paikalliset ryhtyvät lomailemaan.