Juhannuksen helteet pitivät Mummon pitkällään ja siinä maatessani urakoin Lucinda Rileyn Seven sisters -sarjan ensimmäisen osan englanniksi. Urakoin on oikea sana, sillä työläältä tämä kuusi- ja puolisatainen järkäle tuntui, kun ei kolahtanut ollenkaan. Päätin kuitenkin jatkaa, vaikka ensimmäiset sata sivua tuntui paikallaan jankkaavalta. Sisar toisensa jälkeen saapui Sveitsiin lapsuudenkotiinsa eri puolilta maailmaa, kun adoptioisä oli kuollut. Ymmärrän kyllä, että henkilöt piti esitellä, mutta minua se pitkästytti. Kun systerit oli saatu kotiutettua, teksti alkoi vetämään, hetkittäin.
Luin aiemmin – oliko nyt sarjan neljäs – Helmen sisar -kirjan. Siinä kiehtoivat kuvaukset Australian alkuperäisväestöstä, jonka perusteella arvelin, että Seven sisters -sarjan aloittavan Maian mukana pääsisin tutustumaan Brasiliaan ja sen elämäntapaan. Niin ei käynyt vaikka kirjassa liikutaan 1920-luvun ja nykypäivän Rio de Janeirossa ja Pariisissa Sveitsin kodin lisäksi.
Moni on kuitenkin tykästynyt tähän kirjajättiläisistä koostuvaan seitsemän kirjan sarjaan ja siksi annan paikan niille kirjavinkeissäni. Luin Maian tarinan englanniksi, kun arvelin vieraan kielen antavan anteeksi liian löysyyden tekstissä. Voi kun tarpeettomat toistot ja repliikit olisi korvattu brasilialaisen kulttuurin kuvauksilla. Silloin kirja olisi ehkä ollut Mummon mieleen.