Netistä sai vaikutelman että palveluja löytyy. Ei löytynyt. Ei ainuttakaan kuppilaa tai muuta.
Siippa puuskutti heti ensimmäisessa mäessä ”en taida selvitä tästä”. Totta, ottaa voimille minullekin, ja outous häkellyttää. Tulee mieleen oma eka caminoni. Astorgasta lähtiessä edessä näkyi kyltti 260 km Santiagoon. Istahdin ihmettelemään ”Kaikkeen sitä ihminen ryhtyykin.”
Irtokivipolut vaativat paljon polvilta. Ostimme San Sebastianista sauvat. Toisen sain koottua jotenkuten, toinen jumittui. Onneksi yksikin sauva tukee menoa.
Liikenteeltä suojatut lehtimetsäpolut. Ylös alas ylös alas. San Martinissa viimeinen ponnistus lähes kilsan ylämäkeen.
San Martin Aterpetxea eli Albergue San Martin
Ihana Rosa-rouva pitää majataloa sisarensa kanssa. Molemmat asuvat samassa talossa kakkoskerroksessa. Ykkösessä parinkymmenen sängyn makuuhuone. Toimivaa ja mukavaa.
llalla söimme yhdessä muiden peregrinojen kanssa pihamaalla sijaitsevassa peregrinoille tarkoitetussa keittiössä. Upeat maisemat.
Vitosella sai hyvän monipuolisen aamiaisen. Majoitus maksoi kympin, samoin illallinen.
Olin ostanut kävelysauvat San Sebastianin sunnuntaina ainoasta auki olevasta myymälästä. Kiinalainen juttu. Emme edes aasialaiselta näyttävän myyjättären neuvoja noudattaen saaneet aamulla sauvoja kasattua. Neljä osaa, meni liian monimutkaiseksi. Rosan – oliko nyt sisko vai kuka – kiskoi teini-ikäisen pojan kanssa osat erilleen. Ponnistelujen jälkeen saivat yhteistuumin sauvat 105 senttisiksi.
San Sebastián- Orio, 14 km, klo 7.30-13 tai jotain, en jaksanut niin tarkkaan katsella kelloa.