Jo kolmas oppi tämän reissun aikana. Se vaati tuntikausien ylimääräisen kävelyn, sillä eräs itseluottamusta uhkuva usalainen älykkäine karttoineen sai minut harhaiseksi kolmen tien risteyksessä.
Yksi suunta mihin ei pitäisi mennä, oli varma, mutta kahdesta oli vielä valittava. Teknisten laitteiden ja insinöörien maailmassa suurimman osan elämästäni työskennelleenä, minun on helppo hurahtaa laitteen tarjoamaan tietoon. Varsinkin kun se tarjoiltiin syvällä rintaäänellä.
Olisi ollut parempi kuunnella vanhaa paikallista rouvaa, joka yritti kertoa meille, että matkaa on vain kolme kilsaa, kun menee vasemmalle kurvaavaa tietä myöten. Ja omaa suuntavaistoani.
Peregrinojen joukossa kiersi huhu, että Guernican albergue oli suljettu. Tähtäsimme Mendatan albergueen, joka sijaitsi hieman caminon ulkopuolella. Päädyimme toki sinne, mutta piiiiiiiiiiiiiiitkän mutkan kautta älykarttaherran seurassa.
Herralla oli muutakin tekniikkaa mukana. Koirahälytin. En ollut moisesta kuullutkaan, mutta kun kerroin pelästyneeni edellispäivänä lehmänkokoista irrallaan säntäilevää koiraa metsäpolulla, älykarttaherra esitteli sellaisen. On kuulemma jotain hajusteitakin… (taisi panna halvalla).
Kuvassa Mendatan albergue ja kylän raitti. Heinäkeko on historiaan liittyvä rakennelma, joka nykyään kasataan raitille huvin vuoksi.
Ziortza-Bolibar – Mendata 17 km tänään (aika unohtui merkitä ylös)