Näkemistä, kokemista ja lukemista
Lähes kaksikymmentä ruokarekkaa tarjoili monenlaista välipalaa avajaisväelle. Kuten tavallista, eivät puolalaiset sen enempää kuin muissakaan maissa kotioloista ulos syömään lähtevät valitse kotiruokaa vaan jotain muuta. Keitto taisi olla ainut puolalainen vaihtoehto burgereiden ja pizzojen seassa. Ja ehkä glögi tai lienee puolalaisittain kuuma viini. Kun on muutaman mukin tyhjentänyt, voikin jo alkaa kyselemään missä on toi?
Mistä lie luin, että Wroclaw on Puolan lämpimin kaupunki. Jos näin, niin ilmeisen onneton tuuri mediaryhmällämme on. Räntää vihmoo ja luita kylmää. Tämän varmaan tiesivät organisoijat, sillä ympäri kaupunkia palaa tuli pöntöissä, joiden luokse ohikulkijat suuntaavat lämmittelemään käsiään. Hellyttävä yksityiskohta heti hotellista ulos astuttaessa. Pienen pieni pronssipatsas, joita on oppaan arvion mukaan Wroclasissa kolmisen sataa, kaikki…
Tulishow Słodowan saarella. Kuulostaa etäiseltä paikalta, mutta sijaitsee kävelymatkan päässä Art hotellista eli siis lähes keskustassa. Siellä oli tuntikausia esityksiä. Olisivat varmaan olleet hienoja mutta sama ongelma aina näissä massatapahtumissa näin pätkällä mummolla. Ei näe, kun kukaan ei jaksa nostaa olkapäille. Ehdottomasti hienoin näky oli yliopiston valaistu julkisivu, joka näkyi saarelle mentäessä.
Kaukaa viisas oppaamme Maciej varoitteli jo etukäteen, että vikkelä täytyy olla. Kansainvälisen lehdistön tilaisuus oli ennen kansallista. Virallisten puheiden jälkeen tärkeimmät ovat paikalla 20 minuuttia. Hieman tuota ihmettelin mutta niinhän siinä kävi. Kiire tuli ja lopulta haastateltavat ehtivät livahtaa. Ja meillä painoi päälle jo seuraava ohjelma.
Barbaran infopisteen tiloissa järjestettiin tanssivalle mummolle mieluista ohjelmaa: hiljainen disko alkaen klo 23. Hiljaiseen diskoon suuntasin, mutta toisin kävi. Yhdeksän maissa saavuimme hotellille. Pari tuntia olisi pitänyt pysytellä hereillä ja sitten vasta suunnata tanssilattialle. Niin paljon kuin tanssimista himoitsenkin, en vain jaksanut suihkua pidemmälle. Liian lyhyet yöunet vaativat veronsa. Blääh! Seuraavana päivänä vapaaehtoisemme kertoi, että…
European Capital of Culture Wrocław 2016 16-18.01.2016 Kulttuuripääkaupungissa työskentelee sadoittain vapaaehtoisia. Avajaisviikonloppuna heistä oli iloa monelle tapahtumiin osallistuneille. Aneta Tarvartkiladze työskentelee vapaaehtoisena avajaisissa. Hän on kotoisin Georgian pääkaupungista Tbilisistä mutta opiskelee Wroclawissa. Kuullessaan vapaaehtoistyömahdollisuudesta hän ilmoittautui oitis. Kerrassaan herttainen huolehtija, jonka vastuulla näytti olevan toimittajajoukon pitäminen kasassa. Kaikki mediavierailuja hoitavat tietävät ettei se ole helppoa. Yksi…
No niinhän siinä kävi, että formal attire matkasi omia menojaan. Münchenin lentokenttä kaaostui lumentulon takia. Lennot myöhästyivät ja matkatavarat juuttuivat johonkin. Näin ainakin toivon, että juuttuivat, silloin ehkä on mahdollista saada lisää vaatetta tähän kostean kylmään oloonsa ja se formal attirekin sunnuntaiksi. Matkustan luottavaisin mielin, sillä matkatavarani ovat aina löytyneet tulohallin hihnalta eikä minulta ole…
Yksi näiden monikansallisten pressimatkojen huonoista puolista on se, että joutuu aamuisin ryhtymään seuralliseksi jo ennen toista kahvikupillista. Paha paikka suomalaiselle joka pitää aamuhiljaisuudesta ja kaffista – tai tiskivedestä, joksi eräs raflaavan kriittiseksi itsensä brändännyt ulkomaalaistoimittaja vastikään teeveessä juhlamokkaamme kutsui. Ei kovin kulttuurien erilaisuutta kunnioittavaa puhetta. No miten tahansa. Me suomalaiset olemme yksi eniten kahvia per…
Huomenna Puolaan, Euroopan kulttuuripääkaupungin 2016 avajaisseremonioihin. Mutta mitä ihmettä kaapista kaivan mukaan, kun pukukoodi on formal attire ja kyseessä päiväaika 12.00-14.30. Puolan Wrocław on Baskimaan San Sebastianin ohella vuoden 2016 Euroopan kulttuuripääkaupunki. Kaksosen toiseen puoliskoon San Sebastianiin tutustuin jo kesällä. Nyt on vuorossa Wrocław. Tällä kertaa joku muu kuin minä hoitaa matkajärjestelyt. Luksusta jo se, ettei…
Tapanamme on vastaanottaa uutta vuotta isommalla porukalla, joka on kokoontunut jo vuosikymmeniä nyyttikestiperiaatteella. Jottemme tinautuisi menneeseen, etsimme teemaa ulkoa. Suomen EU:n liittymisen myötä, päädyimme hakemaan teeman EU-puheenjohtajamaasta. Niitähän on vuodessa kaksi mistä valita. Hollanti aloitti EU-puheenjohtajuuden tämän vuoden alusta. Se siis teemaksi. Mitä he syövät? Mitä he juovat? Mitä muistoja? Ensimmäiseksi tulee mieleen hollannikkaat. Jottei tämä…
Valmiiseen joulupöytään tänä vuonna. Suuntana Vanajanlinna. Joulusaunassa riitti vilinää ja vilskettä, kun sinkkuklubi pamahti paikalle. Nelisenkymmentä jäsentä kokoontui joulunviettoon. Katumajärveen pulahti moni. En tiedä mistä järven nimi ja mitä muut katuivat, mutta minä kaduin kaikkia viimeaikoina syömiäni kaloreita, kun tunkeuduin uimapukuun. Illalla lisää kaloreita. Tämä pienimmästä päästä, mutta juuri ja juuri mahtuu muiden jatkeeksi….
Suomi on täynnä kolkonnäköisiä kaupunkikeskustoja, joissa kaikenkirjavia laatikkomaisia taloja on aseteltu ruutukaavaan. Rakennustelineitä, kieltokylttiä ja muuta rompetta makaa milloin missäkin. Voi kun kaupungeissa olisi visualisteja, vaikkapa vapaaehtoisia, katselemassa kaupunkia kauneuden näkökulmasta. Kuvatessa saa käyttää kaiken nokkeluutensa saadakseen kauniin kuvan. Lumi pelastaa paljon, jos sitä on. Tässä yksi viimeisimmistä. Yritin ottaa Hämeenlinnassa kuvan torin joulukuusesta taustana kirkko. Halusin…
Tänään vain viikko ennen joulua aurinko paistoi niin, että autossa kaipasi aurinkolaseja. Hieno päivä, hieno retki Lohjalle. Yleensä näihin aikoihin on hytisty kynttilät haudoille Lohjan harjun ns. uudella hautausmaalla. Sinne ryhdyttiin hautaamaan vuosikymmeniä sitten lohjalaisia, kun vanhan kivikirkon hautausmaalle ei enää mahtunut. Vastoin aiempia joulunalusaikoja tänään ei tarvinnut lapioida hautakiveä esiin vaan nurmikko vihersi, ja…
Rantapallon jouluglögeillä Reilun matkailun yhdistyksen edustajat kertoivat mitä moninaisimmista epäkohdista, joihin matkailija voi törmätä palloa tallatessaan. Kuvittelin olevani valistunut matkailija kun pyrin suosimaan paikallisia toimijoita, tippaamaan kohtuullisesti ja kiinnittämään huomiota lasten asemaan. Illan aikana ilmeni, että paljon on opittavaa. Kyllä ihmisen mieli on luova kun ahneus iskee. Joillain toki on kyse selviämisestä vaikeissa taloudellisissa oloissa….
Viikonloppu oli pikkujoulujen ruuhka-aikaa. Me suuntasimme siippani kanssa Tampereelle pikkujouluihin. Bussikuljetus mennen tullen oli järjestetty mutta päädyimme yöpymään. Näin siitä tuli ikään kuin kaupunkiloma. Puolen yön jälkeen kun juhlat päättyivät kiittelimme valintaa. Parituntinen bussissa ja taksijonot Helsingissä vielä kaupanpäälle ei olisi maistunut enää siinä vaiheessa. Tampereen Tallipihassa joulu näkyi jo. Ei kuitenkaan valkeana. …
Somessa levisi vastikään iloinen kupliva uutinen. Vai kuplako vain? Kolme lasia päivässä samppanjaa auttaa pitämään alzheimerin loitompana. Haluan uskoa siihen. Sitä ajatellen eilen Bulevardi 26:ssa avajaisiaan viettänyt samppanja-viinibaari näyttää olevan kansanterveyden asialla. Baarin nimi käy aivojumpasta BLVD26. Ei paha, sillä aivojumpan taas on kerrottu auttavan dementian ehkäisyssä. Nimi juontuu tietenkin osoitteesta. Eikä kuulemma haettu maailmalta…
Tulipa käväistyä Tallinnassa. Viikkarin XPRS, miksiköhän tuo express – pikaisuuteen viittaava liite. Paattihan kulkee suunnilleen samassa ajassa kuin Ökköröön tavallinen laiva. Jos jonottamisesta tykkää, niin kivaahan meillä oli. En olisi uskonut, että sanon mitään näin mummomaista, mutta ennen oli paremmin. Muistelen haikaillen aikoja, jolloin mättölät vielä viehättivät uutuudellaan. Jaksoi ihastella katkarapuja ja mätejä, ja syödäkin….
Matkailutoimittajan duunin hyviin puoliin kuuluu se, että saa fiilistellä samaa reissua niin useaan otteeseen kuin vain jaksaa. Kun tutustuu kohteisiin etukäteen…kun on kohteessa… kun ideoi juttuja eri medioihin…kun kauppaa juttujaan…kun kirjoittaa niitä…kun kaivelee kuvia tietokoneen syövereistä…kun jäljittää käyntikortteja…kun jahtaa lisätarkennusten toivossa haastateltaviaan, jotka ovat kadonneet kaukaisiin maihin omille lomilleen… Joskus käy niinkin hyvin, että haastateltava…
Halloweeniä, karkkeja, kepposia, kekriä. Kuka mitäkin on viettänyt tänä viikonloppuna. Meksikossa – ja ehkä muuallakin – juhlitaan näihin aikoihin Kuolleiden päivää (Dia de los Muertos). Läheisensä menettäneille on varmaan lohduttava ajatus, että taivaasta kerran vuodessa avautuvaa väylää pitkin laskeutuisivat keskuuteemme ensin edesmenneet lapset, seuraavana päivänä aikuiset. Heille olisi järjestetty vastaanotto: lahjoja, ruokaa, juomaa ja muuta…
Kukapa ei olisi lapsena vetänyt perässään lelukoiraa ja haaveillut oikeasta koirasta. Viherlaakson kirjastossa tämä värikäs leikkikoira odotti isäntäänsä tai emäntäänsä. Kovin oli yhdennäköinen Hanian arkeologisen museon vitriinissä kököttävän leikkikalun kanssa. Sanoivat sen olevan 2700 vuotta vanha.