Lepopäivän ratoksi käymme kalmistossa ja shamaanikierroksella. Huomenna jatkamme matkaa, mutta tämä päivä kuluu Santerin tarinoiden parissa. Santeri saa historian eläväksi kuvaamalla tapahtumia Lesosen suvun ja Venehjärven kylän tapahtumien kautta. Hän kertoo, että Lesosia menehtyi satakunta Neuvostoarmeijan ja Suomen armeijan palveluksessa. Sodan jälkeen muutaman kymmenen venehjärveläisen joukko palasi kotikonnuilleen. Kylää alettiin elvyttää, mutta 1960-luvulla kylä joutui ”perspektiivittömien kylien” listalle…
Kategoria: Yleinen
Ponkalahdelta Venehjärvelle -12 km auto kiinni persuksissa
Ponkalahdelta peräämme lähti mustavalkoinen koira. Vaelsimme Kalevalan kansallispuistoa halkovaa hiekkatietä myöten Venehjärvelle auto persuksissa kiinni. Sellaiset oli ohjeet, että yhdessä ryhmässä tuli pysyä. Koira juoksenteli kanssamme koko 12 kilometrin matkan ja jäi Niina ja Santeri Lesosen vieraaksi kuten mekin. Santeri soitti koiran omistajalle, Ponkalahden leirintäalueen hoitajalle, ja kertoi mistä musti löytyy. Omistaja oli asioimassa Kostamuksessa. Liekö koiran aika…
Kohti Ponkalahtea – ja mökkiolosuhteita
Juhlat on juhlittu ja nyt pääsemme asiaan, kävelemään. Matkaa ei ole pitkästi seuraavaan kohteeseemme Ponkalahteen, vain noin 12 kilometriä. EU:n tukemaa leveää hiekkatietä myöten tallustellessamme suomalaisbussi pysähtyy kohdallemme. Vuokkiniemi seura ry:n ympäri Suomea keräämä porukka on matkalla kohti Uhtuaa. Sopiva hetki pienelle markkinointipläjäykselle. Antti Holopainen kertoo matkalaisille Via Kalevalasta. Osalle tuttu juttu, sillä sitähän esiteltiin jo Iljan…
Kyläjuhla – Iljan päivän prasniekka
Vuokkiniemen kyläjuhliin, prasniekkoihin saapuu bussilasteittain suomalaisia. Monet heistä ovat Vuokkiniemi Seura ry:n kokoamia ja sukujuuriensa kautta alueesta kiinnostuneita. Iljan päivän juhlallisuudet jakautuivat useaan kohteeseen: kylätalolla olivat avoimet ovet, kyykkäkilpailu järjestettiin läheisen koulun pihalla ja varsinainen ohjelma juhlalavalla. Suuri tuatonmuallini sota Rajan läheisyys on tuonut paljon vaikutteita Suomen puolelta. Vienassa puhuttu karjalan kielikin avautuu ymmärrettävänä suomalaisille….
Kulttuuriohjelmaa – Vuokkiniemi
Lauantaina pantiin jalalla koreasti ja katsottiin Kullervo-näytelmä. Sunnuntaina oli kuitenkin se suuri juhla, Iljan päivän prasniekka. Tuona päivänä Ilja varmaan heittää kylmän kiven kuten Jaakko meillä, sillä paikalliset sanovat, että Iljan päivän jälkeen vesi on liian kylmää uimista ajatellen. Kullervo-näytelmä Ennen tansseja kylätalon salissa esitettiin Kullervoa paikallisin…
Lietosaareen – Vuokkiniemi
Lauantaina ilma muuttui sen verran, että pääsimme veneretkelle läheiseen Lietosaareen. Samovaari matkasi mukana kuten täällä on tapana. Sillä kun saa veden lämpimäksi missä tahansa. Ja teetä pitää aina olla tarjolla. Veneissä tulee olla rekisterinumero. Vuokkiniemi 30.7.2016
Rentunruusuilla reunustetut tiet – Vuokkiniemi
Vuokkiniemessä asuu viitisensataa ihmistä ympäri vuoden. Rentunruusut – maitohorsmat reunustavat kyläteitä. Koirat jolkottelevat kylän raitilla valtoimenaan, äksyimmät toivottavasti ovat liekassa kotipihoillaan. Ihmisiä – ja jopa taloja – siirrettiin Vuokkiniemelle ”perspektiivittömien kylien” politiikan aikana.
Ruokaa läheltä ja kaukaa
Metsästä marjat. Pellosta perunat, kurkut ja muut. Liha mistä lie. Pari possuakin röhkii takapihalla. Varmaan tästä kaikesta syntyy työtä, joka valtaa päivät. Rantojen ruoppaaminen on toissijaista, niin mielellään kuin turisti pulahtaisikin pihapiirin rantaan. Aamiaispöydästä pongaan Pirkka-juustoa ja monenmoista suomalaista. Majatalon pyörittäjä, Julia, Marian tytär kuulemma käy Suomen puolella kaupassa. Mutta saamme lähiruokaakin. Ne hillot! Makua, marjoja, mehukkuutta….
Suunnitelmat muuttuvat tiuhaan
Tänään piti lähteä saareen veneillä, pelastusliivitkin olisi. Mutta aamusta emäntämme kertoi, että ukkosta on ilmassa, menettekin koskelle. Hienoa! Kävelemään. Eilen aamusta potkaisin varpaan kiveen, kun kiirehdin nurmikon poikki aamiaisella. Kipusalva on vaikuttanut yön ja vaiva hävinnyt. Varvas on kyllä sininen. Ohjelma muuttuu kuitenkin vielä kerran. En tiedä mistä tieto tuli, mutta Maria lähdön hetkellä sanoi: ”Ette…
Matka jatkuu kävellen Vuokkiniemeen
Tepastelimme uskomattoman leveää tietä myöten kohti Vuokkiniemeä. Asvaltoituna se kävisi kaksikaistaisesta maantiestä. Kormilosta mukaamme liittynyt Antero tiesi kertoa, että EU on tukenut tien rakentamista miljoonalla eurolla. ”Alunperin piti tien tulla koko Kostamus-Kalevala -välille, mutta rahat eivät riittäneet”. Vuoran talo Uimarantaa etsimässä Nelisen tuntia siinä meni kun kävelimme vajaat kymmenen kilometriä. Päivä oli…
Tollonjoen perspektiivitön kylä
Tollonjoen kylä on kutistunut Kormilon tilaksi ja pariksi taloksi hieman etäämmällä. Kylä kuului ”perspektiivittömien” kylien joukkoon ja se tyhjentyi 1970-luvulla, jolloin vallanpitäjien ajatuksena oli saattaa kansalaiset samanlaatuisten palvelujen pariin. Tuolloin kyliä pakkotyhjennettiin ja ihmisiä siirrettiin taajamiin ja kaupunkeihin. Jos ei Kormilon tilan uusia tuulia huomioda, niin Tollonjoen muuttoliike näyttää suuntautuvan nykyään lähinnä hautausmaalle. Se sijaitsee…
Pyhättö pikkuruisessa saaressa
Ällistys oli kaikenkattava kun soutumatkan jälkeen rantauduimme Kormilojärvellä pikkuruisen saaren rantaan. Muutaman kallionlohkareen päällä kökötti pikkuruinen tsasouna ja pikkuruisen tsasounan seinällä asiaankuuluvat ikonit. Kormilon isäntä, matkailuyrittäjä Viktor on rakentanut tsasounan, ortodoksipyhätön omaksi ja vieraittensa iloksi sinne.
Sadoittain samovaareja – Kormilo
Viktor kerää samovaareja. Hänen Kormilon tilalle perustamassaan museossa on esillä niitä kolmisen sataa. Suuri osa on venäläisiä, mutta vedenkeittimiä on kotoisin myös muualta maailmasta. Isoäidiltä saatu samovaari lienee rakkain, siitä hän ainakin esittelynsä aloittaa. Hyllyiltä löytyy lilliputti-samovaari. En tosin ymmärrä mihin tarkoitukseen ja ennenkaikkea miten sillä vettä keitetään. Onko kyseessä nukkekotisamovaari? Avauskuvassa olevalla pyörillä kulkevalla…
Mökkeilyä Kormilon tilalla
Kormilon tilalla asustaa yritteliäs perhe, joka on muuttanut Vienan perukoille Moskovan seudulta. Viktor, Olga ja kolme lasta. Tilalla on harjoitettu maanviljelystä sitten sovhoosiaikojen, mutta Viktorin katse suuntaa matkailuun. Useita mökkejä on jo saatu rakennettua, 70 petipaikan verran. Puulämmitteinen sauna ja savusauna pitävät vieraat puhtaina. Viktor havittelee myös lisämaata järven toiselta puolelta rakentaakseen sinne asuintalon perheelleen: ”On…
Vihdoin kävelemään – Via Kalevala
Kostamuksesta ajamme autolla lähemmäs seuraavaa kohdettamme, Kormiloa ja kävelemme loppumatkan. Ristiriidat ovat moninaisia. Yksi ei halua matkustaa saunassa, toinen ei ikkuna auki vedon vuoksi, ja nyt kun useiden bussipäivien jälkeen autosta vihdoin löytyi ilmastointinappula, matkanjärjestäjä onkin pannut kävelyosuudet uusiksi. Ne ovat lyhentyneet huomattavasti, ellei peräti puolittuneet. Asetelma rajan jälkeisellä Via Kalevala -osuudella ei suosi kävelemisen…
Täytyyhän sitä esittäytyä ennen kuin riisuuntuu
Taisin loukata Sergeitä. Tulimme illansuussa takaisin Kostamuksen majapaikkaan ja tarkoitus oli jatkaa matkaa kävellen heti aamiaisen jälkeen. Huonekaverini pitää uimisesta kuten minäkin. Mukavaa saada seuraa aamu-uinnille, erityisesti kun Kotirannan majatalosta on hieman matkaa Kontokkijärven rantaan. Sinä aamuna uintipaikassamme istuskeli mies. Maassa hänen vierellään makasi puoliksi suomustettu kala, mutta mitään kalastusvälineitä ei näkynyt. Ongelma! Uimapuvut olimme jättäneet mökkiin, sillä lähdössä kun…
Illatsut Jyskyjärvellä
Yhteinen iltajuhla, illatsut lauluineen ja leikkimielisine kisailuineen järjestettiiin Katja ja Antti Urbanovichin kotimajoituspaikan pihalla. Sinne saavuimme saarestamme moottoriveneellä, jota ajoi emäntämme Svetlana. Illan aikana hän esitti useita lauluja ”Tämän kylän akat” on yksi niistä. Voit kuunnella laulun tästä. Samovaari on yhä tärkeä väline. Sillä saa lämmitettyä vettä kaikissa olosuhteissa, myös sähköttömässä ympäristössä. Käpyjä kuppiin…
Jyskyjärvi – Via Kalevala
Pöytä pantiin koreaksi aamuin illoin ja välillä päivälläkin. Erilaisia ruokalajeja oli monta, kaikki ei välttämättä karjalaista perinneruokaa, kuten esimerkiksi inkiväärihaudutettu retikka. Se mikä jäi yli ilmestyi seuraavalle aterialle. Erityisen ihania olivat kotitekoiset hillot, Svetlanan raparperihilloa jää kaipaamaan. Kuuntele tästä kuinka Svetlana laulaa oman kohtalonsa (Olga on Svetlana, mutta varmaan riimityksen vuoksi käyttää Olgaa)….
Jyskytellen Jyskyjärvelle – Via Kalevala
Aiemmissa postauksissa kerroin jo siitä kuinka lähdimme matkaan Vartiuksen raja-asemalta tarkoituksenamme kävellä Vienan Karjalan Uhtuaan. Kerroin myös enimmäisen pysähdyspaikkamme, Kostamuksen vastaanottojuhlallisuuksista ja viimeisen kohteemme Uhtuan saattokulkueesta. Siinä välissä ehdimme kokea yhtä sun toista, joista nyt ja tulevissa postauksissa päällimmäisiä. Kostamuksessa majoituimme Kotirannan hirsitaloon, lähes Kontakkijärven rannalle. Se toimi kolmen päivän ajan tukikohtanamme. Sieltä käsin teimme retken Jyskyjärvelle, emme…
Sata vuotta kylpyläelämää
Iisalmen kieppeillä sijaitseva Runnin kylpylä-kartanohotelli huokuu historiaa. Yövyimme mukavasti yli satavuotiaan kartanohotellin hiljaisuudessa Oscar Merikanto -huoneessa heinäkuun loppupuolella. Huoneet on nimetty tunnettujen vieraiden mukaan. Kylpylähotelin puolella vietti lomaviikkoaan perhelomalaiset. Näitä suurempia tuettujen lomien ryhmiä on aina silloin tällöin, kertoivat respassa. Kylpylähotellin puoli uudistui vastikään. Sitä vaan jaksan ihmetellä, miten parvekkeita ei aikoinaan ole sijoitettu joen…



















