Näkemistä, kokemista ja lukemista
Yhteinen iltajuhla, illatsut lauluineen ja leikkimielisine kisailuineen järjestettiiin Katja ja Antti Urbanovichin kotimajoituspaikan pihalla. Sinne saavuimme saarestamme moottoriveneellä, jota ajoi emäntämme Svetlana. Illan aikana hän esitti useita lauluja ”Tämän kylän akat” on yksi niistä. Voit kuunnella laulun tästä. Samovaari on yhä tärkeä väline. Sillä saa lämmitettyä vettä kaikissa olosuhteissa, myös sähköttömässä ympäristössä. Käpyjä kuppiin…
Pöytä pantiin koreaksi aamuin illoin ja välillä päivälläkin. Erilaisia ruokalajeja oli monta, kaikki ei välttämättä karjalaista perinneruokaa, kuten esimerkiksi inkiväärihaudutettu retikka. Se mikä jäi yli ilmestyi seuraavalle aterialle. Erityisen ihania olivat kotitekoiset hillot, Svetlanan raparperihilloa jää kaipaamaan. Kuuntele tästä kuinka Svetlana laulaa oman kohtalonsa (Olga on Svetlana, mutta varmaan riimityksen vuoksi käyttää Olgaa)….
Aiemmissa postauksissa kerroin jo siitä kuinka lähdimme matkaan Vartiuksen raja-asemalta tarkoituksenamme kävellä Vienan Karjalan Uhtuaan. Kerroin myös enimmäisen pysähdyspaikkamme, Kostamuksen vastaanottojuhlallisuuksista ja viimeisen kohteemme Uhtuan saattokulkueesta. Siinä välissä ehdimme kokea yhtä sun toista, joista nyt ja tulevissa postauksissa päällimmäisiä. Kostamuksessa majoituimme Kotirannan hirsitaloon, lähes Kontakkijärven rannalle. Se toimi kolmen päivän ajan tukikohtanamme. Sieltä käsin teimme retken Jyskyjärvelle, emme…
Iisalmen kieppeillä sijaitseva Runnin kylpylä-kartanohotelli huokuu historiaa. Yövyimme mukavasti yli satavuotiaan kartanohotellin hiljaisuudessa Oscar Merikanto -huoneessa heinäkuun loppupuolella. Huoneet on nimetty tunnettujen vieraiden mukaan. Kylpylähotelin puolella vietti lomaviikkoaan perhelomalaiset. Näitä suurempia tuettujen lomien ryhmiä on aina silloin tällöin, kertoivat respassa. Kylpylähotellin puoli uudistui vastikään. Sitä vaan jaksan ihmetellä, miten parvekkeita ei aikoinaan ole sijoitettu joen…
Haastattelin lehtijuttua varten vuosikymmeniä Kreetalla asunutta suomalaissyntyistä kirjailija-yrittäjää Merja Tuominen-Gialitakia. Voi miten kiehtova ja monitahoinen onkaan oliiviöljyjen maailma. Varsinainen lehtijuttu ilmestyy lokakuussa. Laitan linkin blogiin sitten aikanaan. Merjan viimeisin teos ”Neitsytöljyn mustattu maine” ja muu tuotanto löytyy linkistä. Oliiviöljyä kannattaa maistaa Hyvän oliiviöljyn tunnistaa maistamalla. Katso tästä miten se käy. Merjan vinkki niille jotka eivät…
Sähköpostiini tupsahti – en kyllä tiedä miksi – työpaikkailmoitus. Unelmien työpaikka tarjolla: tehtävä on katsella yöt taivaalle ja bongata revontulet ja herättää hotellivieraat, kun taivas loimuaa. Olenkin usein miettinyt miten happamiksi matkastaan maltaita maksanut turisti muuttuu jos nukkuu ohi hoohetken. Varmaan revontulivahteja haetaan muuallekin, mutta tämä ilmoitus kiinnitti huomioni, sillä paikka oli minulle tuttu. Siitä on jo…
Onnibussin matkassa moni tietääkin jo matkustavansa halvalla. Muutkin yhtiöt näyttävät liittyneen hintasotaan. Tappavatkohan nuo linjurilinjat toisensa? (Nuorisolle tiedoksi linjuri on bussi.) Jossain laulussa rallatetaan, että linja-autossa on tunnelmaa. Mitä vielä! Tulin eräänä perjantaina Lahdesta onnihintaisella bussilla ja siellä nuokkui lisäkseni kolme muuta. En ehtinyt havaita paljonko matkustajia oli Onnibussissa, mutta minun linjurini biletit olivat sen…
Tartuimme tarjoukseen. Pari päivää kylpylässä lähes ilmaiseksi, ehtona osallistuminen lomaosake-esittelyyn. Emme tarvitse moisia osakkeita, mutta voisimme tutustua aiheeseen silkasta uteliaisuudesta. Molemmat olemme myynnin moninaisissa liemissä hautuneita ja osaamme varmasti hoitaa homman. Katsotaan, miten prosessi toimii, ihan vaan ammatillisesti. Odotimme istuvamme auditoriossa muiden kiinnostuneiden kanssa, ohjelmana kalvosulkeiset ja yhteydenottolomakkeiden jako kiinnostuneille. Mitä vielä. Esittelytilaan saavuttaessa puolen…
Katinkullan pitseriasssa tarjoilija, joka selvästi oli koulutettu lisämyyntiin, kysäisi: ”Aloitammeko samppanjalla”. Olemme pitkästä automatkasta ja nälästä uupuneina juuri istahtaneet alas ja saaneet ruokalistat käsiimme. Yllätti pahasti. Pää tuotti heti luetteloa: häh! tämä on pitseria, tulemme suoraan saunasta, couperosa paistaa puuteroimattomasta naamasta, ei juhla-asua, crocksitkin jalassa. Miksi ei? Viisisataa vuotta sitten Lutherin kerrotaan naulanneen kuuluisat teesinsä…
Näinkin voi kesälomansa viettää. Monet palaavat vuosi toisensa jälkeen kesäkursseille rakkaan harrastuksensa parissa. Jos ei harrastusta vielä ole, sellaisen voi hyvinkin löytää kokeilemalla kesäkurssien tarjontaa. Kokeilin valokuvausta Kankaanpään kansanopistossa. Oli ihanaa säpäleisen arjen jälkeen saada keskittyä vain ja ainoastaan yhteen asiaan, ja vieläpä koko viikon. Samalla tutustuin muidenkin kurssien sisältöihin. Voi vinetto (nuorisolle tiedoksi, se on viinaa vai…
Lomien ja lomantapaisten aikana posti on kiikutellut laatikkooni lehtiä vaikka millä mitalla. Työpöytäni tursuaa kaikkea lukematonta. Joukosta löytyi heinäkuinen Kotiliesi, jossa on Puolan Wroclasista kertova juttuni. Laitoin pdf:n sivuilleni. Käy vilkaisemassa! Vielä ehtii kulttuuripääkaupungin rientoihin. Kotiliesi 7.7.2016 Wroclawin viisi puolta
Mahtaako tupakkalain eilinen uudistus tuoda tämänkaltaisia kuvia suomalaisille myytäviin tupakkatuotteisiin. Nämä tupakka-askien kuvat ovat kotoisin Vienan Karjalan vaellusreissulta. Huh! Huh!
Tanskalaisvieraan kanssa Helsingissä. Miten silmät avautuivatkaan eri lailla hänen kanssaan. Vieras ihaili talojen julkisivuja, niitä samoja jotka ohitan arkikiireissäni milloin mihinkin palaveriin pinkoen. Ajoimme ratikalla 2 ja 3 kattavan lenkin Helsingissä. Opin itsekin jotain uutta: aiemmin minulle on ollut mysteeri tuo ratikkojen numerointi. Nyt nousimme Kauppatorilla ratikkaan ja istuimme kunnes tuli Sammonkatu-pysäkki. Siltä pysäkiltä pääsee kätevästi Temppeliaukion kirkkoon….
Ukkonen tervehti reippaanlaisesti runoilijoita ja muita kirjallisuuden tuottajia ja ystäviä aamusella. Varmaan siksi tämä kello 13 alkanut tilaisuus oli tänä kesänä sisätiloissa, Glimsin tuparakennuksessa. Tunnelmallisessa tilassa, reikäleipien katveessa saimme nähdä muun muassa Aurora Karamzinin elämästä kertovan pienoisnäytelmän. Raija-Liisa Viirret esitti Auroraa. Paulin roolissa oli Frankfurt-am-Mainista kotoisin oleva Klaus-Jürgen Trabant. Klaus-Jürgen on asunut pitkään Suomessa. Jopa niin pitkään,…
Vienan Karjalan reissulla kävimme useilla hautausmailla. Itseasiassa monissa pikkukylissä oli enemmän hautakumpuja kuin ihmisiä. Usein kalmistot sijaitsevat veden äärellä, ja aina kauniilla paikalla. Veden äärellä siksi, että vettä pitkin oli helpompi kuljettaa ruumiit. Tässä pari kuvaa Jyskyjärven hautausmaasta. Haudoilla on valmiina laseja, kahvikuppeja ja asetteja, jotta omaiset voivat nauttia virvokkeita vainajan kanssa. Ja penkki jalkojen lepuuttamista varten….
Kummallista kyllä tuliaiskonvehdeille tapahtui sama kuin viineille, joita olen milloin mistäkin roudannut. Ne muuttavat makua matkalla. Näin kävi myös Kostamuksesta tuomilleni suklaakonvehdeille. Saattoi olla, että konvehteja oli säilytetty lämpimämmässä siellä Vienassa. Ne olivat hyviä paikan päällä mutta nyt ne maistuvat lähinnä rasvaisilta. Mutta niinhän se on, kaikki maistuu herkun syntysijoilla paremmalta. Maut pitäisi säilöä vain…
Perillä Kalevalassa moninaisten vaiheiden jälkeen. Neljän hengen ydinporukka, joka aloitti 5.6. Sammatista on väsynyt käveltyään tuhatkunta kilometriä ja iloitsee tietenkin pitkän kävelynsä päättymistä. He ansaitsevat hatunnoston. Kyläläiset ottivat heidät ja meidät ns. rajatapaukset (Suomen rajalta aloittaneet) vastaan lauluin. Kulkue saatteli meidät kylän rajalta hotellille. Minä puolestani pursuan kävelyenergiaa sillä rajan jälkeen, jolloin liityin joukkoon, Via Kalevala -kävely muuttui enemmän tai…
Täällä Vienan Karjalassa Kalevala tuntuu merkitsevän tavallisille ihmisillle enemmän kuin mihin omassa elinympäristössäni olen tottunut. Minulle, koulussa Kalevalaan kyllästetylle, näyttäytyy aivan uusi maisema. Matkassa mukana oma Väinämöinen, joka rustaa runoja paikan päällä. Oman mallinsa mukaisia, mutta kalevalamitassa. Väinämöinen kitetyttää Kalevalan runomitan lyhyen oppimäärän: kahdeksan tavua, parittomat painollisia. Majapaikassamme joku luki hyllystä löytämäänsä Kalevalaa. Tuli lähes hiki….
Oli meillä ihmettelemistä näissä puissa roikkuvissa luovuuden ilmentymissä. Niitä löytyi Kostamukseen liepeiltä vaikka millaisia. Erilaisista jätteistä tehtyjä. Mahtaakohan täällä olla sama Miljoona linnunpöntöä -kampanja kuin Suomessa? Kuvassa Leenan tyylikäs yhdistelmä. Hän vaelsi kanssamme rajalta Kostamukseen.
Lepopäivät meneillään. Ydinporukka on vaeltanut jo puolitoistakuukautta – yli 800 kilometriä. Pari kävelijää aloitti Kuhmosta ja minä ja eräs toinen nainen vasta rajalta. Meille tämä on leppoista – vähän liiankin leppoista ainakin minulle, jonka vaellusvarvasta kutittaa. No levätä täytyy niiden jotka ovat jo pitkän reissun kävelleet. Ovat yöpyneetkin matkailuvaunuissa – huh – mutta nyt pääsevät…