Lepopäivän ratoksi käymme kalmistossa ja shamaanikierroksella. Huomenna jatkamme matkaa, mutta tämä päivä kuluu Santerin tarinoiden parissa.
Santeri saa historian eläväksi kuvaamalla tapahtumia Lesosen suvun ja Venehjärven kylän tapahtumien kautta. Hän kertoo, että Lesosia menehtyi satakunta Neuvostoarmeijan ja Suomen armeijan palveluksessa.
Sodan jälkeen muutaman kymmenen venehjärveläisen joukko palasi kotikonnuilleen. Kylää alettiin elvyttää, mutta 1960-luvulla kylä joutui ”perspektiivittömien kylien” listalle ja sitä myötä väki kaikkosi.
Neuvostoliiton hajottua Santeri palasi kotitilalleen viljelemään maata. Agendalle kuului myös kansallispuiston perustaminen. Taisi tuo Santeri olla aikamoinen tulisielu taistellessaan eri instanssien kanssa kansallispuistoa perustaessaan.
Nykyään Santeri toimii kansallispuiston oppaana ja pyörittää pienimuotoista matkailuyritystä vaimonsa Niinan kanssa.
Sudet, karhut ja muut villieläimet vilahtelevat jutuissa. Ne eivät häntä tunnu pelottavan vaikka lähes pihapiirissä hiiviskelevät. Perheen Ukko-koirakin lähti muutamia vuosia sitten naarassuden matkaan ja eli muutamia päiviä susilauman jäsenenä.
Kalman kansa
Kalmistossa, pihapiiristä erottuvalla järveä myötäilevällä hiekkaharjulla asustaa kalman kansa. Kalmistoa lähestytään kalmalaisten perinteitä kunnioittaen. Polulta ei astuta sivuun. Marjoja tai muuta elävää ei poimita, ne ovat kalman kansan omaisuutta. Kädet pestään järvessä kun kalman kansaa on käyty tervehtimässä. Tervehtimässä tulee käydä ennen puolta päivää.
Shamaanien polku Kalevalan kansallispuistossa
Saamelaisia asusti aikoinaan kylän alueella. Santeri tutustuttaa meidät kattavalla kansallispuistokierroksellaan saamelaisten pyyntikulttuuriin ja uskomuksiin.
Tsasouna – ortodoksien pyhättö
Lesosten pihapiirin tsasouna on rakennettu jo kolmasti samaan paikkaan. Yksi aiemmista ehti toimia punapirttinä Neuvostoaikaan.
