Ponkalahdelta peräämme lähti mustavalkoinen koira. Vaelsimme Kalevalan kansallispuistoa halkovaa hiekkatietä myöten Venehjärvelle auto persuksissa kiinni. Sellaiset oli ohjeet, että yhdessä ryhmässä tuli pysyä.
Koira juoksenteli kanssamme koko 12 kilometrin matkan ja jäi Niina ja Santeri Lesosen vieraaksi kuten mekin. Santeri soitti koiran omistajalle, Ponkalahden leirintäalueen hoitajalle, ja kertoi mistä musti löytyy. Omistaja oli asioimassa Kostamuksessa. Liekö koiran aika tullut pitkäksi, kun leirintäalueella ei ollut ketään, ei edes asiakkaita.
Koira toimi porukkamme vartijana. Se jopa saattoi minut takaisin majapaikkaan, kun kävin iltamyöhään täyttämässä vesipulloja päätalon lähteellä. Kyllä oli turvallinen olo, eivät karhut pelottaneet, vaikka hortoilin illan hämärissä yksikseni talojen välisellä metsätiellä.
Venehjärven kylä tunnetaan laulajistaan, tietäjistään ja karhunkaatajistaan, ja Santeri perinteitä arvostavana toimen miehenä.
Lesosen tila sijaitsee Kalevalan kansallispuistossa. Siellä voisi vaikka lomailla. Ensimmäinen siisti, matkailijoiden kannalta toimiva ympäristö sitten Kostamuksen. Sisävessa, ”toimii-ei toimi-toimii kun kaataa vettä ämpärillä” -mallia, mutta sisävessa kuitenkin. Saunalta on 30 metriä rantaan. Santerin mukaan lähemmäksi ei saa rakentaa, koska tila sijaitsee luonnonsuojelualueen keskellä.
Niina-vaimo ja Santeri pitävät kesäsiirtolaa lapsenlapsilleen. Heidän kolmesta lapsestaan kaksi asuu Suomessa. Kuudelle lapsenlapselle maatila on mitä mainioin paikka viettää kesälomaa. Yksi heistä, Anna on nytkin paikalla.
Kaikesta aistii, että muutakin kuin Vienaa on nähty ja mallia otettu. Päätalossa surraa generaattori, sähköä siis on.
Vieraille tarkoitetussa majatalossa ei ole vielä sähköä, mutta suunnitteilla on. Tilavan vierastalon alakerrassa majoittuu muutama meistä. Minä vetäydyn yhteen yläkerran pilttuumaisista makuualkoveista. Kyllä uni maistuin, suorastaan nukuin kilpaa kattoparrujen kanssa.
Majoitustiloja löytyy 20 hengelle, mutta Lesoset ottavat vastaan vieraita harkiten. Santeri osoittautuu melkoiseksi tarinaniskijäksi. Hän järjestää myös opastettuja kierroksia. Kylän rauhaa pidetään tärkeänä ja siksi pienet ”tutut” enintään kymmenen hengen porukat tervetulleita.
Hökkälän taloon pääsee myös sisälle tutustumaan.
