Nyt alkaa olla jo menemisen meininki. Kaksi hyvää kävelypäivää peräkkäin. Ikävä kyllä olemme jo loppusuoralla. Vuonnisista jatkoimme matkaa bussilla Kis-Kis -kukkuloille, josta matkaa Uhtuna majapaikkaan oli parisenkymmentä kilometriä. Sieltä oli useimmille sopiva kävelymatka. Autokyytiä tarjottiin kolmen kilometrin välein.
Kis-Kis -kukkulat
Jatkosodan taistelutanner. Muistomerkit ovat matkailukohde nykyään.
Sodissa 1939-45 kaatuneiden muistolle.Mahtuiko tuosta raosta todella joku maanalaiseen bunkkeriin?Neuvostoarmeijan muistomerkiki
Jälkiä hiekassa
Roman arveli – näytti vakavalta kertoessaan – että nämä olisivat pikkukarhun jäljet. Nalle näytti hypänneen ojan yli metsään. Huh, hän sanoi, emon on täytynyt olla lähistöllä.
Nämä Roman tunnisti ihmisen jäljiksi. Ei kyllä tiennyt, että Antti tässä oli astellut. Jos tuon nallejutun olisin tiennyt, en olisi jäänyt muista jälkeen kuvailemaan. No tulipa ikuistettua Via Kalevalan ”isän” jalanjäljet, ennenkuin saavuimme asvaltoidulle osuudelle ennen Kalevalaa (Uhtuaa).
Siitä se alkaa, Antin urakan loppu, ja Uhtuan asvalttitie.
