Tollonjoen kylä on kutistunut Kormilon tilaksi ja pariksi taloksi hieman etäämmällä. Kylä kuului ”perspektiivittömien” kylien joukkoon ja se tyhjentyi 1970-luvulla, jolloin vallanpitäjien ajatuksena oli saattaa kansalaiset samanlaatuisten palvelujen pariin. Tuolloin kyliä pakkotyhjennettiin ja ihmisiä siirrettiin taajamiin ja kaupunkeihin.
Jos ei Kormilon tilan uusia tuulia huomioda, niin Tollonjoen muuttoliike näyttää suuntautuvan nykyään lähinnä hautausmaalle. Se sijaitsee hienolla paikalla joen varrella olevalla mäennyppylällä. Osa kummuista kertoo unohdetuista hautapaikoista. Risteihin aikoinaan käynnin merkiksi sidotut kangassuikaleet ovat jo kauan sitten haalistuneet. Kohtalo lienee heittänyt lähiset kenen minnekin. Mutta on niitäkin jotka haluavat tulla haudatuksi kotikonnuille, sillä tuoreitakin hautoja näkyy.
Neljä pussia roskia
Kormilon tilalta on parisen kilometriä Tollonjoen sillalle. Kävelyn aikana porukkamme keräsi neljä kassillista roskia. Ukkonen yllätti ja takaisintulo rivakoitui.
Tulee niin surullinen olo. Näin kaunis maa on annettu, mutta ihmiset eivät välitä pitää siitä huolta. Onkohan täällä mörrikouluja, joissa opetettaisiin ympäristöstä huolehtimisesta? Toivottavasti on, että edes lapset muuttaisivat maailmaa. Tyhjistä olut- ja viinapulloista päätelleen ei ainakaan ole ollut aikuisväestön koulua käydessä ole ympäristökasvatusta ollut. Kaikki heitetään tien poskeen ja siksi joka puolella näkyy roskia. Rannat ovat lasinsirujen, tyhjien pullojen ja ties mihin käytettyjen papereiden vallassa. Pihoilla kenottaa ruostuneita koneita ja krääsää. Laulussa lauletaan ”kaikki on niin ihanasti rempallaan”. Ihanasta en tiedä, pittoreskiä patinaa en silmilläni löydä, mutta rempallaan ovat.
Tollonjoki 27.7.2016