Näkemistä, kokemista ja lukemista
Ei tiedossa ohjelmaa juhannukseksi? Jokunen vuosi sitten päädyimme viettämään juhannusta Espoon Korpilammelle. Lampi, kokko, juhannusauna, pitopöytä ja tanssit. Mitä muuta sitä tarvitsee? No, me liikunnallisina ihmisinä heitimme rinkat selkään ja kävelimme Viherlaaksosta Korpilammelle ja seuraavana aamuna takaisin. Toki bussillakin olisi päässyt. Ei ollenkaan hassumpi juhannus. Nyt sitä on mukava muistella. Postasin jussistamme, löytyy tästä. Katselin…
Menneen viikon kohokohtiin kuului tutustumismatka Tvärminnen eläintieteelliselle asemalle ja sen lähistöllä sijaitsevaan pikkusaareen, Furuskäriin. Järjestäjinä Ympäristötoimittajat, Viking Line ja luonnollisesti aseman henkilökunta. Ällistyttävän montaa kansallisuuttaa henkilökunta edustikin. Meille Itämeren tutkimusta esitteli henkilöitä Maltalta, Espanjasta, Puolasta, Ruotsista, vain muutamia mainitakseni. Olkoonkin, että osa heistä oli vierailevia tutkijoita. Vuonna 1902 asti toiminutta asemaa pyöritetään suureksi osaksi yksityisellä rahoituksella…
Viime perjantaina avattiin Mäntässä Serlachius-museo Göstassa ja sitä ympäröivässä puistossa belgialaisen käsitetaiteilijan Koen Vanmechelenin näyttely. Aika mielenkiintoinen heppu. Samoilla linjoilla liikutaan kuin muinoin. Gösta ja Ruth Serlachiuksen aikaan alue oli mallitila, jossa opetettiin talonpoikia viljelemään maata ja risteyttämään eläimiä. Nyt museolla tepastelevat Koen Vanmechelenin risteyttämät kanat ja kukot. Näyttely avoinna koko kesän. Serlachius-museo Gösta 19.5.–16.9.2018 …
Aiemmissa postauksissa tuskailin dilemmaa, joka syntyy kun camino-kamppeet pitäisi yhdistää kaupunkioleiluun. Aina näyttää kummajaiselta puutarhatossuineen ja vaelluskenkineen kaupungeissa korkkareissa sipsuttavien joukossa. Santiagossa helpottaa niillä, joilla se kaupunki on päätepisteenä. Voi heittää reissussa rähjääntyneet varusteet ja hankkia tilalle uusia. Tämä siis siinä tapauksessa, että ei aio jatkaa vaeltamista. Vinkki sinulle, jos haluat kutrit kuntoon. Samalla kadulla,…
Miten tämä reissu meni näin nopeasti. Eihän siitä ole kuin hetki, kun panikoin Santaremissa, kun vaihdoimme kanssavaeltajaani. Siippa lähti kotiin (ja varmaan pitkään suuteli uudelleen avattua luottokorttiaan, kortti varastettiin Lissabonissa heti toisena päivänä) ja camino-kamu edellisiltä reissuilta jatkoi kanssani. Santaremissa ajattelin, että en selviä tästä. Jo siihen mennessä oli monenmoista vaikeutta koettu, lähinnä majoituksen löytymisessä….
Toistamiseen sama ilmiö. Muut lähtevät, minä jään. Viipyilevää sorttia lienen. Camino-kamuni lensi eilen kotiin, minä jäin haahuilemaan tänne, kunnes tiedän mihin päin suuntaan. Lentoni lähtöön on vielä viitisen päivää. Edellisen kerran tämä tuli eteen remonttireissulla vuonna 2013. Minulla oli sen verran enemmän aikaa, että kaikki kanssavaeltajat olivat ehtineet koteihinsa jo kauan ennen minua. Caminoon hurahtaneiden…
Santiago ei ole entisensä. Reppuselkäinen peregrino-kansa velloo kujilla. Eräältä tarjoilijalta, joka silmät lasisina juoksi vaeltajien toivomuksia täyttämässä, kysyin asiakasmääristä. ”Tämä ei ole mitään. Heinäkuussa…elokuussa silloin vasta on väkeä”, tarjoilija sanoi ja viittoi tutun rahantuloa ilmaisevan eleen käsillään. Eron huomaa kaikessa. Pysähtynyt katsekontakti, joka viestii sinun olevan universumin tärkein ihminen juuri sillä hetkellä, on Santiagossa vaihtunut…
Teksti vähenee sitä mukaa kun matka määränpäähän lyhenee. Aivot eivät tuota mitään. Se johtuu varmaan siitä, että muut lihakset ovat olleet koetuksella. Yritän kuitenkin hieman muistella mennyttä kuukautta. Kuvia kuitenkin otin. Tänään olisimme voineet kävellä suoraan Santiagoon, sillä matkaa olisi ollut vain 24 kilometriä. Päätimme kuitenkin yöpyä Faramellossa, kun aikaa kerran oli. 12 kilsan vaellus,…
Yömyöhällä löydetty majoituspaikka sai meidät jäämään kahdeksi yöksi Caldas de Reisin Lotus-hotelliin. Hyvä niin, sillä eilinen päivä vettä satoi kaatamalla. Lepopäivä. Niitä ei ole ollut kovin montaa, jos ollenkaan. Kuukauden reissussa olo alkaa väsyttää. Tämän päivän vaellus puolipilvisessä säässä. Aika ihanteellinen, asteitakaan ei ollut hikoiltavaksi asti. Lähellä Santiagoa olemme, alle 25 kilometriä. Tämä Padronin Corredoiras…
Aamu alkoi luottavaisin mielin, iltayö tiesi enemmän. Kaikki hyvin kuitenkin ennen puoltayötä, jolloin vihdoin löysimme sängyt itsellemme. Siihen tosin tarvittiin joukko camino-enkeleitä. Ihme, jota olemme saaneet kokea monesti jo tämän Portugalin caminon varrella. Miksi ihmiset haluavat ja jaksavat auttaa kerta toisensa jälkeen. Kiitokset aluksi portugalilaisille, sittemmin espanjalaisille paikallisille. Pulassa olemme olleet usein. Paljon useammin kuin koko…
Rubiaesista Valencaan ja sieltä Tuihin. Vaihtui maa sekä aika ja kieli. Ja Pastel de Nata – leivonainen kaloripitoiseksi kakuksi Tarta de Santiagoksi. Rajamuodollisuuksia ei ollut, sillä Schengenissä ollaan. Espanjan puolella poliisit tekivät pistokokeitaan. Kamu olisi halunnut nähdä piikkimaton käytännössä, kun on vain elokuvissa nähnyt, kuten minäkin. Jäljellä on enää 120 kilometriä. Juuri kun on oppinut rinkan pakkaamaan. Aamulähdötkin ovat ajallisesti…
Hieno päivämatka vaikkakin rankka. 19 kilsaa metsätietä ja viinitilojen vieruksia. Jyrkkä nousu 400 metriin. Ensimmäinen etappi johon ei sisältynyt liikenteen seassa kävelyä. Kuvia matkan varrelta. Tästä kengät aamulla ja matkaan.
Ukonilmaa odotellessa. Matka Sao Pedro de Ratesista Barcelosiin oli pitkälti taas maantien laitaa ja pikkukylien läpiajoteitä. Jokunen pätkä eukalyptysmetsikköä ja maatila-aluetta. Tuonenkieloja (muistankohan kukan nimen oikein) kasvaa villeinä. Polttavat pieniä kekoja siellä täällä. Miksiköhän. Eilen savu tunkeutui sisälle albergueenkin. Muutama aika sitten kaipailin kanssakulkijoita. Nyt niitä sitten on. Porto tuntuu olevan suosittu aloituspaikka. Aamulla alberguen…
Puolipilvisessä säässä tänään. Ripauttipa muutaman pisarankin. Kaksisataa kilometriä jäljellä Santiagoon. Tuli kumma olo, pitäisikö ryhtyä tilaamaan jo paluulippuja. Vastahan alkuun päästiin. Portosta lähtee liikkeelle paljon enemmän vaeltajia kuin Lissabonista. Varmaan siitä syystä, että täällä näyttäisi löytyvän helppoon vaellukseen tarvittavat palvelut. Niitä näytti olevan ainakin tänään riittävän tiheässä. Tähän albergueen päädyimme
Huh hellettä! Matka ei ollut pitkä – ehkä 12 km – mutta hikinen. Nyt alkaa olla jo virkistäviä keitaitakin sopivin välein. Vielä mennään paljolti tienlaitaa. Yövyimme luostarissa. Päivän kohokohta oli yhteinen illallinen luostarin lähiravintolassa. Peter ja Christine (se isotukkainen) USA:sta ja Michael Brasiliasta.
Saavuimme Portoon äsken ja jottei muistot kultaannu liikaa, laitan heti kokemukseni jakoon. Camino-reitillä Lissabonista Portoon oli liikaa tienlaitaa makuuni. Loppumatkasta ennen Portoa rekkaliikennettä sen verran paljon, että hyppäsimme Porton bussiin Lourosassa. Alkumatkasta rankat sateet muuttivat sinänsä hienot maisemat mutapoluiksi. Kiipeilimme milloin missäkin hakien tietä ohi vesiesteiden. Sauvat olivat tarpeen. Matkanteko vaati kokoaikaista säätämistä. Mihin seuraavaksi,…
Välihuikan paikka. Tuntui melkein ylelliseltä majoittua Porton albergueen kuuden hengen yhteismajoitukseen kaikkien paloasemien jälkeen. Tosin olimme siellä kahden. Peregrinan ilot koostuu pienistä jutuista. Puhtaat ja kuivat vaatteet. Hyvä illallinen lähiravintolassa ja lasillinen portviiniä jälkiruoaksi. Muutamia kuvia kauniista Portosta.
Tätä voisi sanoa pohjanoteeraukseksi, jollei päivä olisi ollut muuten hieno. Aamu alkoi tuopillisella maitokahvia. Hyvin heräsi. Ilmat suosivat, mutta taas pitkä majoituspaikkojen väli. Reilut parikymmentä kilometriä kun olimme kävelleet, bombeiros majoituskin alkoi kelvata. Illallinen paloaseman vieressä Mäkkärissä. Pidemmälle eivät jalat suostuneet. Samaan paikkaan päätyi myös kolme linkkaavaa puolalaista, jotka olivat kävelleet 39 kilsaa. ”Aika loppuu”….