”Jaha, ja minkälaiseen maastoon haet kenkiä”, kysyy retkeilyosaston myyjä. Olen hankkimassa vapaa-ajan kenkiä, enkä voi sulkea ajatuksistani camino-vaellusta. Viisi reissua, parituhatta kilomertiä Santiagon teitä on jo takana. Tuskin se hulluus ihan heti hellittää.
”Kävelen asvaltilla, metsäpoluilla, soratiellä, mukulakivillä, maantiellä, roomalaisten sotilaiden jalanjälillä…”
Myyjän silmät suurenevat.
”…nurmikoilla, pellonpientareilla, pellolla, mudassa, savessa, leijussa…”
Myyjän silmät harhailevat villisti.
”…rantahiekassa, pikkupuroissa, silokivillä, veitsenterävissä kivikoissa, kerran jopa eräässä baskikaupungissa liukuhihnalla…”
Myyjän katse hakeutuu takahuoneeseen.
”…kalliolla, rinteissä ylä- ja alamäkeen sateen jäljiltä liukkaita oksia vältellen …Ja usein jopa lehmänlannassakin.”
Myyjä hakeutuu takahuoneeseen.