Matkalukemista haeskellessani yleensä etsin teokset maan tai alueen mukaan. Eija Pokkisen Kiiltokuvatyttö -omaelämänkertaa on vaikea sijoittaa mihinkään tiettyyn maahan. Sen kertomukset liitelevät niin monessa maassa ja paikassa, niin Euroopassa kuin sen ulkopuolellakin.
Kiiltokuvatytön tarina alkaa tykkien jylistessä Karjalan kannaksella. Eija Pokkinen syntyi talvisodan alkaessa. Silloin ei varmaan osattu edes kuvitella minkälaisen monilahjakkuuden Pokkisen äiti ponnisti maailmaan. Eija Pokkinen on elämänsä aikana työskennellyt valokuvamallina, näyttelijänä, suomentajana ja tehnyt varmaan muutakin, josta ei ole ollut puhetta. Aivan viimeisimmäksi olemme saanut ihailla hänen herkkiä kuvataideteoksiaan sekä netissä että töölöläisessä taideravintolassa.
Kiiltokuvatytössä kuvataan ensin vauva-Pokkisen evakkoaikaa Suomessa, välillä paluuta Karjalaan. Hieman varttuneempana Pokkinen liftaa ympäri Eurooppaa. Tarinassa käydään Sveitsissä, Italiassa, Ranskassa ja vähän muuallakin. Pokkinen täytti viime itsenäisyyspäivänä 80 vuotta. Hänen nuoruudessaan ei vielä ollut kaiketi interrailia ja liftaaminen oli hyvä tapa liikkua.
Interrail tuli joskus 1970-luvulla ja Mummo on päässyt nauttimaan siitä. Ensimmäisenä kertana meitä lähti matkaan kolme, seuraavana vuonna kaksi ja kolmantena kesänä vain yksi, minä. Mummo on tunnetusti viipyilevää sorttia. En tuolloinkaan malttanut jättää siihen mihin kaverit jättivät, vaan suuntasin vielä yhden kerran junalla, tällä kertaa Italiaan. Voi miten tulikaan nämä interrail-matkat mieleen Pokkisen teosta lukiessa.
Mielenkiintoiseksi Kiiltokuvatytön tekee monet muutkin yhtymäkohdat omaan elämääni. Ei toki minulla tuollaista glamouria löydy taustalta, ainoastaan nuoren ihmisen maailmalle halajamisen into ja sen lisäksi oman äitini ja sukuni elämät. Juuret suvullamme on idässä. Pokkisella toki juuret ovat Karjalan kannaksella, hieman etelämpänä kuin minulla, Vienan Karjalasta polveutuvalla. Kokemukset on helppo jakaa muiden sukulaisten kertomusten kautta. Pokkinen on äitini ikäluokkaa.
Epäröin tarttua teokseen koska Pokkinen kuuluu tuttavapiiriini. Hain tietenkin omistuskirjoituksen heti kirjan ilmestyttyä. Jotenkin tuntui oudolta ruveta tirkistelemään tuttavan elämää. Mutta kun aloitin, Kiiltokuvatyttö vei mennessään ja kaikenlaiset omituiset tuntemukset haihtuivat. Hieno tarina, hieno elämä!
Eija Pokkinen: Kiiltokuvatyttö, Docendo Oy, 2o19