Vähintään kerran kesässä täytyy päästä kesäteatteriin. Lauantaina suuntasin Hämeenkyröön katsomaan Myllykolun (kyllä -kolun, en ole unohtanut u-kirjainta) kesäteatterin esitystä. Esittelytekstissä luvattiin hauskuutta. Sehän sopi. Kaikki ovat kohdanneet Kurkkunaisen, kerrottiin myös. Jaa, paljon mahdollista, mietin sitä lukiessani. Ei voi tietää olenko, kun en tiedä mikä tuo Kurkkunainen on. Näkymätön kissa! Sekin vilahti esittelytekstissä.
Pieni ja paikallinen ovat Mummolle mieluisia asioita. Näytelmän kirjottanut Veera Nieminen on paikallisia kirjailijoita. Eikä paikkakaan ole mikä tahansa.
Myllykolun kesäteatteri sijaitsee kirjallisuuden Nobelin saaneen Frans Emil Sillanpään syntymäkodin yhteydessä.
Kotitalo toimii museona. Jos suuntaat katsomaan esitystä, kannattaa siis tulla ajoissa, niin ehtii tutustumaan myös museoon. Toisaalta se käy odotusohjelmasta, sillä etukäteen tilatut liput tulee lunastaa tuntia ennen. Heinäkuussa on parikymmentä esitystä.
Ei muisteta pahalla – Myllykolun kesäteatteriesitys
Kesäteatterissa usein kohelletaan, niin nytkin. Päähenkilö Piipe tuskailee rakkauden kaipuussaan ja kostonhimossaan, kun edellinen suhde kariutui. Exä saa tuta monenmoisia kostonkauheuksia. Aika ennalta arvattavia olivat. Netistä tuttua katkaravun piilottamista verhotankoon ei kuitenkaan käytetty.
Kännisten toikkarointi sekä livenä että näyteltynä (jopa ”dagen efter” flash backinä 🙂 ) on niin nähty Mummon ikään päässeiden kohdalla, ettei se enää naurata. Sitä ei onneksi ollut liikaa.
Näyttelijät tekivät hyvin työnsä. Äänet kuuluivat, artikulointi toimi. Hahmojen reippaampaa kasvamista, kehittymistä ihmisenä jäin kaipaamaan. Ketterästi kulisseissa liikehtivä kissa –näkymätön kissa, jonka tulkitsin Piipen aika ajoin esiin nousevaksi raadolliseksi luonteenpiirteeksi – oli silmiä hivelevää katseltavaa.
Luonto onnistui huijaamaan Mummoa!
Siirryimme väliajan jälkeen auringolta suojaan etupenkeille. Erään siltakohtauksen aikana mustat sudenkorennot parittelivat edessäni paikassa, jonka kuvittelin joeksi. Vau! mikä lavastus, mietin kun luulin sudenkorentojen kuuluvan näytelmään. Se olisi hyvin sopinut näytelmässä meneillään olevaan kohtaukseen. Kaverini sen sijaan luuli mustia sudenkorentoja pikkuisiksi droneiksi.
