Viikko alkaa Shakespearen mietteellä ”Onni on parfyymi, ei sitä voi roiskia toisten päälle saamatta muutamaa pisaraa itseensä.”
Parfyymeistä mieleeni tulee Aune-rouva ja Opium eräässä muinaisessa kesätyöpaikassani. Aune rakasti Opium-parfyymiaan ja suihkutteli sitä runsain mitoin aamulla ensi töikseen – onneksi vain itsensä päälle – ja pian Opiumin makea tuoksu täytti koko työhuoneen. Siedin juuri ja juuri tätä mielestäni paremmin ilta-aikaan soveltuvaa tuoksua, mutta kun tuo Aune oli hieno persoona, parfyymin lisäksi hän levitti ympärilleen hersyvää työniloa. Samalla tavalla Shakespeare varmaan ajatteli onnen leviävän.
Me onnellisen maan kansalaiset olemme tottuneet varsin tuoksuttomaan ympäristöön ja siitä syystä moni tuliaislahja on yllättänyt. Itämaisten basaarien tuoksukylläisillä kujilla valitsemani öljy tuoksuukin omaan kylpyhuoneeseen siirrettynä liian voimakkaalta.
Näin kävi viimeksi Marokossa. Vierailin Essaoirassa naisten pyörittämässä osuuskunnassa, jossa arganöljystä saatujen tulojen kerrottiin menevän paikallisten naisten työuran edistämiseen. Hieman kyllä oudoksutti, että ryhmällemme osuuskunnan toimintaa esitteli mies.
Katso video jossa tehdään Mummolle kauneusvoidetta.
Naiset tuottavat arganöljyä aika lailla käsimenetelmin.
Ostin ison pullollisen arganöljyä, miedointa tuoksua. Öljy tekee hyvää niin kuivalle talvi-iholle kuin hiuksille, mutta se on ollut riittoisaa, ei ole tullut paljoa käytettyä juuri tuon voimakkaan tuoksun vuoksi. En kyllä ole ajatellut ripotella sitä naapureitteni päälle. Ehkä on parempi jos roiskin reippaasti sitä onnea.