Viikon mittainen taideleiri liittyy kevään koronapiikin aikaiseen ”Asioita, joita en ole ennen tehnyt” -prosessiini. Sen avulla elämäni on rikastunut erilaisista kokemuksista, eikä tämä taidepläjäys tehnyt poikkeusta. En ole aiemmin ollut musiikkileirillä, mutta kun luvassa oli myös valokuvausta, tuttavani sai minut lähtemään mukaan.
Luksusmatkahan siitä kehkeytyi. Nyt täytyy muistaa, että luksusta on monenlaista. Joillekin se tarkoittaa hotellin viittä tähteä, minulle sitä, että pääsen yksityiskohtien järjestelyistä kuten aikataulujen hieromisesta, erilaisten palvelujen varaamisesta ja kaikesta siitä mitä työperäisiin reissuihin liittyy. Loma ja se, että voi vain olla, on jo sinänsä luksusta.
Tuttavani hoiti kaikki järjestelyt niin minulle ja kuin muille yli viidellekymmenelle leiriläiselle, ikähaarukka kaksivuotiaasta eläkeikäisiin. Hän on järjestänyt näitä Pyhän Taidepotpureja jo yli kolmenkymmentä kertaa. Tavallisesti leiri järjestetään heinäkuun toisella viikolla. Nyt koronan vuoksi elokuun alussa. Luksusta lisäsi se, ettei matkaan lähdetty aamutuimaan, vaan yöjunalla. Kuka mistäkin leirille tuli, minä Helsingistä. Kolisevaa kyytiähän se makuuvaunussa vietetty aika oli, mutta siinäkin on oma viehätyksensä.
Pyhän matkailukeskuksen lähettyvillä sijaitseva Kairosmaja häkellytti aluksi risteillään. Niitä löytyi kaikkialta savusaunan uuninluukkua myöten. Oli selvää, että jonkinlaisen uskonnollisen yhteisön ylläpitämässä paikassa olin. Uskonto ja leiriohjelma pysyivät kuitenkin erillään koko viikon ajan. Tiluksia kunnosti parinkymmenpäinen talkooporukka, joiden keskusteluista kantautui korviin kuka milloinkin ja missä oli tullut uskoon. Syvennyinpä minäkin erään talkoolaisen kanssa hetkeksi pohtimaan asioita. Olisihan se helpotus, jos tiukan paikan tullen voisi jättää kaiken niin sanotusti herran huomaan. Kaikki eivät kuitenkaan siihen pysty.
Tämä talkooporukka herätti kiinnostukseni. En ole tiennytkään, että tämän tyyppistä matkailua harrastetaan Suomessa. Olen aina kuvitellut, että työleirit liittyvät kilpikonnanmunien pelastamiseen etäisissä maailmankolkissa. Kairosmajan ystävyysyhdistyksen jäsenet kunnostelevat paikkoja ruoka- ja majoituspalkalla. Kuinka usein, en tiedä, mutta tällä kertaa he olivat koko leiriviikkomme ajan työn touhussa. Työtä varmaan riittää, sillä rakennuksia on useita ja esimerkiksi piha-alue näyttää ensi kertaa tiluksille tulevan silmissä varsin ankealta valtavine hiekka-alueineen.
Korona huoletti. Kairosmaja järjesti ohjelman siten että taide- ja talkooleiriläisten kohtaaminen pysyi vähäisenä. Ruokailut ja saunomiset oli porrastettu. Muutamilla taideleiriläisillä oli maskit, visiirikin näkyi jollain. Turvavälejä mietin, mutta vain alun hetken. Tein tietoisen päätöksen unohtaa koko korona, muuten siitä ei olisi tullut mitään. Kaikenlaiset turvavälit kaatuivat omaan mahdottomuuteensa. Ruokailut, sauna, kuoro, opetustilanteet, musiikkiesitykset, kaikki, miten niissä nyt olisi pitänyt muuta kuin toivoa yllä siitä, ettei kenelläkään ole koronaa.
Lisää Taidepotpurista huomenna.
Sauna lämpesi joka päivä. Kerran saimme kokea myös savusaunan.
Tarkkoja huomioita. Kiitos kun kävitte Kairosmajalla. Hyvää syksyä.
Kiitos kommentistasi, Timo ja hyvää syksyä myös sinne Kairosmajalle! Lisää postauksia ihanan rentouttavasta reissusta tulossa.