Käväisinpä Kiasmassa. Siellä on nyt meneillään Tom of Finland -näyttely. Salitolkulla suuria pippeleitä, suhteettoman suuria. Katselin, kuuntelin yhdessä saleista pyörivän videon, jossa Touko Laaksonen kertoi elämästään ja teosten taustoista. Miksi nahka-asuja, univormuja ja muita toistuvia elementtejä, mutta miksi niin suuria pippeleitä, sitä hän ei valaissut. Ehkä se on muille itsestään selvää, mutta Mummolle tuo ei auennut. Video kannattaa kyllä katsoa, ainakin sellaisten, jotka eivät tunne kovin hyvin aihepiiriä ja Touko Laaksosen taustaa.
Tom of Finlandin teokset olivat paikoin niin toistensa kaltaisia, että muutaman kerran luulin jo nähneeni teoksen kertaalleen. Valtaosa oli nimeämättömiä. Ehkä hyvä niin, sillä olen taidenäyttelyissä ihmetellyt, miksi teoksilla on vaikkapa sellainen nimi kuin ”Tyttö lukee” tai muuta ilmiselvää. Nämä Touko Laaksosen teokset eivät juuri jättäneet mielikuvitukselle tilaa.
Sekä netissä että näyttelyn alussa oli maininta ”Näyttelyä ei suositella lapsille sen sisältämän suorasukaisen seksuaalisen kuvaston vuoksi. Näyttelyssä vierailu on huoltajien vastuulla.” Olen nähnyt Tom of Finland -teoksia aiemminkin – kukapa ei olisi, niitä kun on painettu lakanoihinkin – sen vuoksi en yllättynyt suorasukaisuudesta.
Heh, nojoo varmasti aikamoinen näyttely, joka herättä monenlaisia tunteita. Täytyy tunnustaa, että itse en kuitenkaan ole oikeaa kohderyhmää, ja en varmastikaan tule näyttelyssä käymään.
Totta, herättää tunteita, jos jonkinlaisia. Mutta kyllä on kiva, kun Helsingin ydinkeskustassa voi hypätä erilaisiin taidemaailmoihin aika vaivattomasti. Kiitos kommentistasi.