Puumalan toinen vierailukohde oli Sahanlahti Resort, jossa yrittäjä Jaana Kuivalainen toivotti meidät juhlallisesti tervetulleeksi samppanjan kera. Aihetta juhlaan oli, sillä seinällä kiilteli vain muutamaa päivää sitten vastaanotettu Chaîne des Rôtisseurs -kilpi ja niemen nokassa nosturit olivat valmiina Elsanrannan uusien villojen paikoilleen saattamiseen. Tätä postausta kirjoitettaessa villojen pitäisi olla jo käytössä. Sahanlahdessa siis tapahtuu, uusia majoitusmahdollisuuksia tulee entisten lisäksi.
Avauskuvassa yrittäjä Jaana Kuivalainen ja keittiömestari Petri Rytkönen.
Lähiruoka kunniassa
Sahanlahti oli valikoitunut lounaspaikaksemme. Saimme Sahanlahti Resortin Koskivahti-ravintolassa tutustua kalastaja Laineen pyytämään kalaan oikein suutuntumalla. Minusta on hienoa, että nykyään nostetaan esiin ruokaan liittyviä yksityiskohtia, jopa niin että kalastaja tai tila, mistä raaka-aine tulee, nimetään ja kokkikin tulee esiin keittiöstä kertomaan annoksesta. Aina ei ole ollut niin. Muistan erään ällistyksen kohteen reilun kymmenen vuoden takaa hieman pohjoisemmasta. Mahdollisia matkailukohteita Suomessa bongaava saksalaisryhmä ehti jo paluukoneeseen ennen kuin selvisi, että pöydän antimet tulivat enimmillään sadan metrin päässä ravintolasta, jossa olimme nauttineet aamiaista. Saksalaisryhmä ei tietoa saanut, mutta viipyilevä Mummo sai. Harmi, sillä Saksassa arvostettiin lähiruokaa jo tuolloin, ja ennen kaikkea tietoa ruoan alkuperästä. Onneksi tämä on muuttunut vuosien kuluessa Suomessakin.
Kolmen ruokalajin gourmet-lounas
Keittiömestari, Chef Rôtisseur Petri Rytkönen kertoi suomalaisille ominaiseen vaatimattomaan tapaan, miten syntyy kalastaja Laineen kuhasta ja muista lähistöltä tulevista raaka-aineista gourmet-annos: ”Yritetään olla pilaamatta hienoa raaka-ainetta, pikemminkin korostetaan sitä”.
Me suomalaiset usein naureskelemme omalle vaatimattomuudellemme aivan kuin muutama vuosikymmen sitten ajatukselle, että suomalaisesta ruoasta voisivat myös ulkomaalaiset pitää. Markkinointioppien mukaan meidän pitäisi kulkea rinta rottingilla. Pitäisikö? Olen ulkomailla kohdannut toisenlaisia ajatuksia. Usein vaatimattomuuttamme pidetään herttaisena ominaisuutena. Teemme hienoja juttuja pitämättä siitä sen enempää ääntä. Ehkä vaatimattomuuskin nostaa tulevaisuudessa päätään, kuten suomalainen ruokakin. Nonni, siinä oli Mummon mutinat, takaisin ruokapöytään.
Eli Petri hemmotteli meitä neljäätoista eri median edustajaa kolmen ruokalajin lounaalla.
.
Tämä oli itselleni täysin vieras kohde. Ei kuulosta aivan edullisimmasta päästä olevalta, mutta epäilemättä ruoka on oikein herkullista!
Olin joskus muinoin Sahanlahdessa perheen kanssa syömässä, mutta siitä on aikaa. Hyvä kokemus silloinkin, mutta nyt Sahanlahdessa oli eri meininki. Mutta toisaalta olimme nyt pressireissulla eli eli seura ja eri tilanne. Kokeilen joskus yksityisesti, kun kohdalle sattuu.
Vaikuttaa hyvältä ja sopivan kokeilevalta paikalta.
Kiitos kommentista Pirkka! Kiva kun näitä kokeilevia kokkeja tulee vastaan. Kokeilen itsekin mielelläni kaikkea.