Visit Saimaa järjesti kesäkuun alussa Ruokatoimittajille makumatkan Etelä-Savoon. Kun paikkoja jäi yli, kutsuivat muutaman matkailutoimittajankin mukaan.
Kahden päivän aikana kävimme monessa ruokaisassa kohteessa. Tutustuimme kolmentoista yrityksen ja organisaation tarjontaan. Paikallisten kalojen, ja alueen ylpeyden Puruveden muikkujen, lisäksi maistelimme koivunmahlaa ja kuusenkerkkää, mehiläisen keräämää siitepölyä, raparperi-mocktaileja ja teetä, jonka kerrottiin kohtaavan ruoan. Ja tietenkin kuulimme kesän kulttuuritarjonnasta.
Puruveden muikun matka lautasille
Matka alkoi tutustumalla Kerimäen Kalatalon toimintaan. Oli mielenkiintoista kuulla ja nähdä miten Puruveden muikun matka järvestä kohti herkuttelijoiden lautasia alkaa.
Kerimäen Kalatalo on kalastajien perustama yritys, joka käsittelee pyyntituoreita kaloja. Kalat nostetaan järvestä aamutuimaan, neljän tietämillä, jonka jälkeen ne käsitellään koneellisesti. Näppäräsormisia tarvitaan toki latomaan kaloja koneeseen. Vielä pyyntipäivän aikana kalat jatkavat jakelukanavia pitkin kohti ruokapöytiä.
Puruveden muikku eroaa muiden vesistöjen muikuista. Sen ruodot ovat pehmeämpiä.
”Puruveden muikku on ainutlaatuinen sen vuoksi, että sen kasvu- ja elinympäristö on poikkeuksellinen. Vedenkirkkaus ja vedenlaatutekijät ovat hyvät. Planktonia kehittyy ja elää valonläpäisyn vuoksi paksussa vesimassassa paljon, jonka seurauksena muikku kasvaa kesällä nopeasti. Muikun ulkoväri on vaalea koska vesi on kirkasta verraten muuhun Saimaaseen”, tuotantopäällikkö Timo Mutikainen kertoi.
Puruveden muikkuja voi maistella muun muassa Kerimäellä Hotelli Herttuassa ja Savonlinnassa Lounas-Kahvila Wirsussa ja House of Olafissa, jonne me suuntasimme.
Puruveden muikkuja maistamassa House of Olafissa Savonlinnassa
House of Olaf tapahtumaravintola toimii entisissä veturitalleissa. Se aloitti toimintansa reilu vuosi sitten. Kävimme maistamassa keittiömestari Otto Gustavssonin valmistamia Puruveden muikkuja. Meinasi mennä kieli perässä!
Jotkut hörppäsivät OTAN-oluttakin, se kun on näiltä nurkilta kotoisin. Minä kokeilin saman panimon, Olaf Brewingin, Wit Knight vehnäolutta, jota muikkujen kyytipojaksi suositeltiin. En yleensä ole vehnäoluen ystävä, mutta liekö muikut vai mikä, kyllä tämä Wit Knight maistui.
Enpä tiennyt noita Puruveden mujikkijen eroavaisuutta muihin verrattuna, vaikka Puruveden muikut toki tuttu nimenä olikin. Mukut ovat kyllä hyviä, tänään Saimaalla ollessamme Marika tilasi muikkuja, hyviä olivat.
Syön aina muikkuja kun mahdollista, mutta en ole tiennyt tuon taivaallista muikkujen olemuksesta muualla kuin lautasella. Siitä syystä aivan upeaa käydä tutustumassa Kerimäen Kalatalossa ja saada kuulla asiantuntijan, tuotantopäällikkö Timo Mutikaisen, kattava esittely.