Näkemistä, kokemista ja lukemista
Kostamuksesta ajamme autolla lähemmäs seuraavaa kohdettamme, Kormiloa ja kävelemme loppumatkan. Ristiriidat ovat moninaisia. Yksi ei halua matkustaa saunassa, toinen ei ikkuna auki vedon vuoksi, ja nyt kun useiden bussipäivien jälkeen autosta vihdoin löytyi ilmastointinappula, matkanjärjestäjä onkin pannut kävelyosuudet uusiksi. Ne ovat lyhentyneet huomattavasti, ellei peräti puolittuneet. Asetelma rajan jälkeisellä Via Kalevala -osuudella ei suosi kävelemisen…
Taisin loukata Sergeitä. Tulimme illansuussa takaisin Kostamuksen majapaikkaan ja tarkoitus oli jatkaa matkaa kävellen heti aamiaisen jälkeen. Huonekaverini pitää uimisesta kuten minäkin. Mukavaa saada seuraa aamu-uinnille, erityisesti kun Kotirannan majatalosta on hieman matkaa Kontokkijärven rantaan. Sinä aamuna uintipaikassamme istuskeli mies. Maassa hänen vierellään makasi puoliksi suomustettu kala, mutta mitään kalastusvälineitä ei näkynyt. Ongelma! Uimapuvut olimme jättäneet mökkiin, sillä lähdössä kun…
Yhteinen iltajuhla, illatsut lauluineen ja leikkimielisine kisailuineen järjestettiiin Katja ja Antti Urbanovichin kotimajoituspaikan pihalla. Sinne saavuimme saarestamme moottoriveneellä, jota ajoi emäntämme Svetlana. Illan aikana hän esitti useita lauluja ”Tämän kylän akat” on yksi niistä. Voit kuunnella laulun tästä. Samovaari on yhä tärkeä väline. Sillä saa lämmitettyä vettä kaikissa olosuhteissa, myös sähköttömässä ympäristössä. Käpyjä kuppiin…
Pöytä pantiin koreaksi aamuin illoin ja välillä päivälläkin. Erilaisia ruokalajeja oli monta, kaikki ei välttämättä karjalaista perinneruokaa, kuten esimerkiksi inkiväärihaudutettu retikka. Se mikä jäi yli ilmestyi seuraavalle aterialle. Erityisen ihania olivat kotitekoiset hillot, Svetlanan raparperihilloa jää kaipaamaan. Kuuntele tästä kuinka Svetlana laulaa oman kohtalonsa (Olga on Svetlana, mutta varmaan riimityksen vuoksi käyttää Olgaa)….
Aiemmissa postauksissa kerroin jo siitä kuinka lähdimme matkaan Vartiuksen raja-asemalta tarkoituksenamme kävellä Vienan Karjalan Uhtuaan. Kerroin myös enimmäisen pysähdyspaikkamme, Kostamuksen vastaanottojuhlallisuuksista ja viimeisen kohteemme Uhtuan saattokulkueesta. Siinä välissä ehdimme kokea yhtä sun toista, joista nyt ja tulevissa postauksissa päällimmäisiä. Kostamuksessa majoituimme Kotirannan hirsitaloon, lähes Kontakkijärven rannalle. Se toimi kolmen päivän ajan tukikohtanamme. Sieltä käsin teimme retken Jyskyjärvelle, emme…
Vienan Karjalan reissulla kävimme useilla hautausmailla. Itseasiassa monissa pikkukylissä oli enemmän hautakumpuja kuin ihmisiä. Usein kalmistot sijaitsevat veden äärellä, ja aina kauniilla paikalla. Veden äärellä siksi, että vettä pitkin oli helpompi kuljettaa ruumiit. Tässä pari kuvaa Jyskyjärven hautausmaasta. Haudoilla on valmiina laseja, kahvikuppeja ja asetteja, jotta omaiset voivat nauttia virvokkeita vainajan kanssa. Ja penkki jalkojen lepuuttamista varten….
Kummallista kyllä tuliaiskonvehdeille tapahtui sama kuin viineille, joita olen milloin mistäkin roudannut. Ne muuttavat makua matkalla. Näin kävi myös Kostamuksesta tuomilleni suklaakonvehdeille. Saattoi olla, että konvehteja oli säilytetty lämpimämmässä siellä Vienassa. Ne olivat hyviä paikan päällä mutta nyt ne maistuvat lähinnä rasvaisilta. Mutta niinhän se on, kaikki maistuu herkun syntysijoilla paremmalta. Maut pitäisi säilöä vain…
Perillä Kalevalassa moninaisten vaiheiden jälkeen. Neljän hengen ydinporukka, joka aloitti 5.6. Sammatista on väsynyt käveltyään tuhatkunta kilometriä ja iloitsee tietenkin pitkän kävelynsä päättymistä. He ansaitsevat hatunnoston. Kyläläiset ottivat heidät ja meidät ns. rajatapaukset (Suomen rajalta aloittaneet) vastaan lauluin. Kulkue saatteli meidät kylän rajalta hotellille. Minä puolestani pursuan kävelyenergiaa sillä rajan jälkeen, jolloin liityin joukkoon, Via Kalevala -kävely muuttui enemmän tai…
Täällä Vienan Karjalassa Kalevala tuntuu merkitsevän tavallisille ihmisillle enemmän kuin mihin omassa elinympäristössäni olen tottunut. Minulle, koulussa Kalevalaan kyllästetylle, näyttäytyy aivan uusi maisema. Matkassa mukana oma Väinämöinen, joka rustaa runoja paikan päällä. Oman mallinsa mukaisia, mutta kalevalamitassa. Väinämöinen kitetyttää Kalevalan runomitan lyhyen oppimäärän: kahdeksan tavua, parittomat painollisia. Majapaikassamme joku luki hyllystä löytämäänsä Kalevalaa. Tuli lähes hiki….
Oli meillä ihmettelemistä näissä puissa roikkuvissa luovuuden ilmentymissä. Niitä löytyi Kostamukseen liepeiltä vaikka millaisia. Erilaisista jätteistä tehtyjä. Mahtaakohan täällä olla sama Miljoona linnunpöntöä -kampanja kuin Suomessa? Kuvassa Leenan tyylikäs yhdistelmä. Hän vaelsi kanssamme rajalta Kostamukseen.
Lepopäivät meneillään. Ydinporukka on vaeltanut jo puolitoistakuukautta – yli 800 kilometriä. Pari kävelijää aloitti Kuhmosta ja minä ja eräs toinen nainen vasta rajalta. Meille tämä on leppoista – vähän liiankin leppoista ainakin minulle, jonka vaellusvarvasta kutittaa. No levätä täytyy niiden jotka ovat jo pitkän reissun kävelleet. Ovat yöpyneetkin matkailuvaunuissa – huh – mutta nyt pääsevät…
Kyläläiset ottivat meidän vastaan lauluin ja tanssein. Paikallinen Karelskaja Gornitsa piti huolen, että iloisenoloista musiikkia riitti. Kaikki letkaan ja menoksi. Mukana pyöri juuri 80 vuotta täyttänyt nainenkin. Katso video vastaanotosta Raipasta meininkiä, vai mitä?
Tällä kokoonpanolla lähdimme ylittämään Venäjän rajaa ja kävelemään kohti Vienan Kalevalaa. Tarkkana saa olla maahansaapumislomakkkeen – pumaskan – kanssa. Se kirjoitetaan kahtena samanlaisena kappaleena, joista toisen saa mukaansa leimojen kera. Siitä tulee pitää hyvä huoli, sillä maasta poistuessa sitä tarvitaan. Minulta ottivat molemmat kappaleet Venäjän tullissa. Onneksi olin valppaana ja palasin pyytämään toista kappaletta takaisin. Ryhmämme venäjäntaitoinen Nelli avusti….
Muutama kilometri vain rajalle. Yövymme Wild Brown Bear -majatalossa. Voi kun olisin tiennyt aiemmin, olisimme varanneet yöpymisen karhuntähystyskojulla. Siellä olisi ollut mahdollisuus nähdä karhuja ja muitakin villieläimiä. Olisi hyvin voinut yhdistää tähän reissuun, sillä sen verran pitkä matka tänne on Espoosta, ettei varmaan tule erikseen lähdettyä. Ydinporukka saunoo ja Antti Via Kalevala -idean tekee hallinnollisia…
Runnin kylpylässä karaoketanssit. Mutta missä on Runnin marssi? Oskar Merikannon sävellys ja liittyy hyvinkin Runniin. Yövyimme jopa hänen nimeään kantavassa huoneessa. Runni ei ole Via Kalevala -reitin varrella mutta kun nyt kaikenlaista laulua kuului, ajattelimme että olisihan se kiva laittaa matkalaisille terveiset sopivilla sävelillä. Yritimme löytää Via Kalevala -kävelylle sopivaa laulua karaokekokoelmista. Sellaista, joka siivittäisi kävelyä…
Keväällä kun ilmoittauduin mukaan Via Kalevala -vaellukseen, suunnittelin tietysti käveleväni useita kertoja viikossa ja tekeväni sitä sun tätä kuntoni eteen. Muutaman kilon pudotus häämötti myös ajatuksissani. Sitten joku saunarinkiläinen kertoi, että vanhat ihmiset eivät saa laihduttaa. Ei tosin osannut määritellä, kuka on vanha. Jos olin jo fossiili kun tyttäreni oli teini, niin kyllä sen logiikan mukaan…
Jäänitys tiivistyy. Lähdössä vaeltamaan Vienaan. Parin päivän päästä rajan ylitse. Tavallisesti en päivitä blogiani reissun päällä mutta nyt teen poikkeuksen, jotta kotiväkikin pysyy tietoisena missä kuljen ja saa näin osallistua kokemuksiini. Mutta miksi matkalaukku vaellusreissulle? Via Kalevala -vaelluksella kuljetaan päivärepun kanssa. Matkatavarat kulkevat autolla tai pikkubussilla. Ja niinhän siinä käy, kun annetaan mahdollisuus lastata tavaraa,…
En voi oikeasti olla noin ruma! Nyt on passikuvat kauhisteltavana. Kollega vinkkasi, että Verkkokauppa.comista saa kuvia eurolla. Sinne! Ajatuksissa oli myös uusi objektiivi kameraan, mutta jätin sen, kuten myös myymälässä ennen kassoja hypistelemäni keltaisen muoviankan. En taida olla kannattava asiakas. Rumakin vielä. Kuvaajaa en voi syyttää, sillä edelliset kuvat ovat yhtä kauheita. Kaksi varmaa tapaa pilata…
Ilmoittauduin alkuviikosta Via Kalevala-kävelyyn – luullakseni noin 300 kilometrin kävelyosuudelle – ja nyt ponnistelen näiden paperiasioiden kanssa. Tarvitaan viisumi. Hakemukseen tulee liittää valokuva ja matkavakuutustodistus, josta ilmenee kenen kustannuksella kroppani roudataan takaisin Suomeen, jos sattuisin kuolemaan reissullani. Sellaisen sain vakuutusyhtiöltä, mutta kelpaako suomeksi? Entäs sitten valokuvat. Pari vaihtoehtoa löytyy laatikostani, mutta saako kuvassa olla silmälasit….
Mitenköhän saisi nämä karjalat ojennukseen? On karjalaa kartassa ja tölkissä. On luovutettua Karjalaa, Vienan Karjalaa, Karjalan tasavaltaa, Etelä- ja Pohjois Karjalaakin. On kieltä ja murretta. Yritän googlata tarkempia karttoja Lönnrotin kävelyreiteistä, sillä aion ilmoittautua Via Kalevala -kävelyyn. Reitti kulkee Sammatista Uhtualle. Vartiuksen raja-asemalle asti reitti näyttää selvältä, mutta sen jälkeen kaikki muuttuu vaikeaselkoisemmaksi. Kirjaimet tekevät…