Näkemistä, kokemista ja lukemista
Elokuun alun taideleirin toinen yhteinen vaellus tehtiin yöaikaan Soutaja-tunturille, jota monena iltana olimme ihailleet Kairosmajan rantasaunalla uidessamme. Yövaellukselle suuntasi vain viisi henkeä ja opas, sillä seuraavana aamuna ohjelmassa oli odotettu kanoottiretki ja moni arvosti yöunia edessä olevan aikaisen aamuheräämisen vuoksi. Soutajalle lähdimme puolenyön aikaan ja kolmen pintaan aamuyöstä tulimme takaisin. Kyllä kannatti vaihtaa yöunet vaellukseen….
Pyhätunturin kansallispuiston alueella vaellusreittejä löytyy mistä valita. Taidepotpuriviikon aikana kävin kerran omatoimisesti Aittakurulla, jonka esiintymislavan ympäristöä remontoitiin parhaillaan. Opastettu retki Isokuruun – Pyhä-Luoston kansallispuisto Isokuruun teimme opastetun retken, johon osallistui reilut neljäkymmentä taideleiriläistä. Vain seitsemän eksyi porukasta. 😊 En muista koskaan, millään mantereella järjestetyistä vaelluksista olleen sellaista ryhmää, josta osa ei olisi joutunut hakoteille. Pyhän…
Kroppakin sai osuutensa Pyhätunturin Taidepotpurin aikana. Pilates-puolituntinen ennen lounasta teki eetua. ”Reidet huutavat hoosiannaa”, innosti pilateksen vetäjä. Vaikka muuten inhoan tuota ”huutaa hoosiannaa” -sanontaa niin Kairosmajan ristikylläiseen ympäristöön se soveltui. Pilateksen kohdalla tuli täppä ”Asioita, joita en ole aiemmin tehnyt” -listaan. Pilates-tunnit pidettiin Revontulikappelissa. Enpä ole aiemmin jumpannut pyhätössä. Revontulikappelissa harjoiteltiin taideviikon aikana soittoa, laulua…
”Asioita, joita en ole ennen tehnyt” -sarjaan tuli heti ensimmäisenä päivänä lisätäppä, kuorolaulu. Kun kaikkia leiriläisiä houkuteltiin harjoituksiin mukaan, niin suoraan sopraanojen riviin astelin tietämättä mitään kuorojen järjestäytymisestä. Sopraano minusta tuli sillä sopraanorivissä sattui olemaan vapaa tuoli. Myöhemmin sain kuulla stemmoista: sopraano, altto, tenori, basso. Minulle tutumpaa falsettia ei mainittu. Kerran voi kokeilla kaikkea, mutta…
Viikon mittainen taideleiri liittyy kevään koronapiikin aikaiseen ”Asioita, joita en ole ennen tehnyt” -prosessiini. Sen avulla elämäni on rikastunut erilaisista kokemuksista, eikä tämä taidepläjäys tehnyt poikkeusta. En ole aiemmin ollut musiikkileirillä, mutta kun luvassa oli myös valokuvausta, tuttavani sai minut lähtemään mukaan. Luksusmatkahan siitä kehkeytyi. Nyt täytyy muistaa, että luksusta on monenlaista. Joillekin se tarkoittaa…
Matkalukemista haeskellessani yleensä etsin teokset maan tai alueen mukaan. Eija Pokkisen Kiiltokuvatyttö -omaelämänkertaa on vaikea sijoittaa mihinkään tiettyyn maahan. Sen kertomukset liitelevät niin monessa maassa ja paikassa, niin Euroopassa kuin sen ulkopuolellakin. Kiiltokuvatytön tarina alkaa tykkien jylistessä Karjalan kannaksella. Eija Pokkinen syntyi talvisodan alkaessa. Silloin ei varmaan osattu edes kuvitella minkälaisen monilahjakkuuden Pokkisen äiti ponnisti…
Vähintään kerran kesässä täytyy päästä kesäteatteriin. Lauantaina suuntasin Hämeenkyröön katsomaan Myllykolun (kyllä -kolun, en ole unohtanut u-kirjainta) kesäteatterin esitystä. Esittelytekstissä luvattiin hauskuutta. Sehän sopi. Kaikki ovat kohdanneet Kurkkunaisen, kerrottiin myös. Jaa, paljon mahdollista, mietin sitä lukiessani. Ei voi tietää olenko, kun en tiedä mikä tuo Kurkkunainen on. Näkymätön kissa! Sekin vilahti esittelytekstissä. Pieni ja paikallinen…
Harvemmin postailen oluista. Se johtuu siitä, etten ole oikein ymmärtänyt niiden hienouksien päälle. Olen se tyyppi, joka baaritiskillä arpoo pyytäisikö baaripirkkaa nykäisemään koffia vai karhua hanasta. Espoolainen yllätys Kesäjano yllätti pyöräretkellä ja kaverin kanssa pistäydyimme Tapiolassa perinteisessä kippolassa, joka on ollut Heikintorin kupeessa iät ajat. Samassa, jossa aikoja sitten Arto Paasilinnan kanssa kumosimme kuppia kirjoittajapäivien…
Tarkoituksenani ei ole tehdä kattavaa analyysia Reetta Aallon esikoiskirjasta, mutta sanonpahan vaan että Vadim vetää. Olen koukussa tämäntyyppisiin teoksiin, joissa vilahtelevat matkoiltani tutut vierailukohteet, kadut, puistot ja ravintolat. Reetta Aallon Vadimissa niitä riittää. Juuri tällaisia pikku yksityiskohtia kaipaan erityisesti kun luen kirjaa matkan jälkeen. Vadim vei ajatukseni mukavasti viime syksyn Pietarin reissuun. Mutta se vie…
Luin aiemmin ja postasin myös Mia Kankimäen historiallisista naismatkaajista kertovan ”Naiset joita ajattelen öisin” -kirjan annista. En olisi heti tarttunut samalta kalskahtavaan opukseen ellen olisi ryhtynyt selailemaan Päivi Laitisen Reissunaista. Reissunaisten joukosta löytyi vanha tuttu, ihana englantilainen leskirouva Ethel Tweedie. Hänen kirjansa ”Matkalla Suomessa 1896” kuului matkailuopintojeni lukemistoon. Kirja oli sen tutkinnon oppikirjoista ehdottomasti mielenkiitoisin….
Juhannusvinkkejä haette kuumeisesti, huomaan. Näin kertoo kuukelin analytiikka, joka seuraa Mummon blogiyleisön määrää ja eri postausten klikkauksia. Voi kun voisinkin vinkata itseni ja te muut jonnekin veden äärellä sijaitsevaan kivaan tanssipaikkaan juhannuksen viettoon, mutta ikävä kyllä ne ovat vähissä tänä juhannuksena. Kotikonsteja kyllä löytyy. Voit kokeilla rivitanssia tai karaokea netissä. Tai lähteä luontoon. Aivan ihana…
Enpä ole tätäkään aikaisemmin ajatellut: miehet ovat grillien kunkkuja. Olen vaan tyytyväisenä nautiskellut grillipihdeillä eteeni nostettuja makupaloja. Milloin lohta, milloin vihanneksia, joskus makkaraakin. Koska en ole keittiöihmisiä, tiskaaminen on langennut kontolleni luontevasti niin kotioloissa kuin mökeilläkin. Kaveriporukan kokoontuessa lomanviettoon mökille, joskus uskaltaudun tarjoamaan apuani keittiössä, mutta keittiöimmeisten intohimoinen suhtautuminen milloin mihinkin yksityiskohtaan saa minut jättämän…
Nettikahveilla pohdimme, miten maailma muuttuu koronan jälkeen. Nyt kun ravintolat ovat avautumassa, buffaruokailu nousi esiin. Vaikka ravintolat saavat avata ovensa, buffaruokailua ei sallita. Se on asia, jota minun ei ainakaan tule ikävä vaikka buffattomista ravintoloista tulisi se paljon puhuttu ”uusi normaali”. Syön puhvetista, seisovasta pöydästä, noutopöydästä, buffetista tai nykykielellä buffasta vain pakon edessä. Siihen on…
Piti lähteä Serbiaan tässä kuussa. Koronavirus järjesteli kaiken uudelleen ja kuten tiedämme reissut siirtyvät tai peruuntuvat. Ehdin kuitenkin varata alueen kirjallisuutta Helmetistä. Aika vähän vaihtoehtoja löytyi mutta sain Kosovossa syntyneen serbianjuutalaisen, David Albaharin Syötti -teoksen luettavakseni. Syötti -kirjaan en olisi aivan ensimmäiseksi kirjastossa tarttunut. Kun haen matkalukemista, teoksen tulee olla ulkoasultaan ilmava ja sisällöltään helpohko….
Kyllä ovat kekseliäitä nuo kirjastovirkailijat. Aamuteeveessä esiteltiin tänä aamuna Kuhmon kirjaston toimintaa korona-aikana. Siellä virkailija pussitti asiakkaiden tilaamia kirjoja. Ällistys oli suuri, kun kävi ilmi, että niitä tilattiin sähköpostilla ja puhelimitse. Ällistykseni oli vielä suurempi, kun virkailija kertoi, että tilata voi myös aihepiireittäin. He sitten valitsevat sopivia. Aivan ihanaa! Itseäni ilahduttaa, jos joku tuo minulle…
Vappuaattona tunsin itseni, jos en aivan idiootiksi niin hölmöksi vähintään, kun istuin työhuoneessani seuranani reippaankokoinen lasillinen GT:tä ja lukuisia työperäisiä lappusia. Korona tuuppasi meidät outoon vapunviettoon. Helsingin kaupunki tarjosi vappuhuviksi JVG:n virtuaalikonsertin, jossa yleisönä oli kaltaisiani tietokoneen ääressä istuvia avatar-juhlijoita. Sinnikäs Mokailija – sellaisen avatar-hahmon tein itselleni. JVG esiintyi jossain tyhjässä hallissa ja esitys mallinnettiin…
Keski-Euroopassa parsa-aika lienee meneillään. Normaalisti juhlia järjestettäisiin siellä sun täällä, mutta tässä ajassa kausiherkut ovat vajonneet näkymättömiin uutisvirrassa. Toki parsaa voi lautaselleen lisukkeeksi laittaa, mutta kyllä parsa vaatii juhlansa ja viininsä. Vuosi sitten satuin olemaan parsa-aikaan residenssissä Saksassa, vain sillan päässä Puolasta. Jo hyvissä ajoin sovimme kämppiksen kanssa, että pidämme residenssissä parsajuhlat. Kämppis tuntui olevan…
Facebookista tuppaa muistoa vuosien varrelta. Hyvä, että on mitä muistella tänne kotiympäristöön linnoittautuneena. On tullut tehtyä kaikenlaista ja matkattua siellä täällä. Viime vuonna tähän aikaan olin Saksan ja Puolan rajalla sijaitsevassa Särön Oder -residenssissä. Se sijaitsee Saksan puolella Frankfur an der Oderissa. Vain silta erottaa sen kaksoiskaupungistaan Slubicessa. Itse työskentelin mutta kaupunki ei ole hullumpi…
Viime yönä olin Iranissa, sen pääkaupungissa Teheranissa. Suhmuroimme paikallisen tyypin kanssa, jotta saisimme järjestettyä minulle uuden reissun sinne. Laskua piti lähteä maksamaan kaupungin kaoottisen liikenteen sekaan. Koronaeristäytyminen saa kummia aikaan, matkoja tulee tehtyä unissaan. Liikenne oli kaoottista myös parikymmentä vuotta sitten, kun edesmenneen siippani kanssa olimme Iranissa. Hän ei yleensä innostunut Euroopan ulkopuolisista kohteista, mutta…
Amerikkalainen ukki-ikää lähestyvät Howard Shernoff revittelee Heijastin-kirjassaan pikkuhauskasti suomalaisen kulttuurin piirteitä aina heijastimen käytöstä vaatimattomuuden hyveeseen. Kirjan sivuilla piipahdetaan myös Tallinnassa korjaamassa ovensulkijoita, Pietarissa kielikurssilla ja Mumbaissa sen verran, että järjestettyjä avioliittoja pääsee kuvailemaan. Shernoff on asunut pitkään Euroopassa ja Venäjällä. Suomea koskettelevissa tarinoissa liikutaan lähinnä Helsingin hyvinvoivassa Punavuoressa ja Virossa puolestaan Tallinnan Pikk-kadulla, Raatihuoneentorin…