Rantapallon jouluglögeillä Reilun matkailun yhdistyksen edustajat kertoivat mitä moninaisimmista epäkohdista, joihin matkailija voi törmätä palloa tallatessaan. Kuvittelin olevani valistunut matkailija kun pyrin suosimaan paikallisia toimijoita, tippaamaan kohtuullisesti ja kiinnittämään huomiota lasten asemaan.
Illan aikana ilmeni, että paljon on opittavaa. Kyllä ihmisen mieli on luova kun ahneus iskee. Joillain toki on kyse selviämisestä vaikeissa taloudellisissa oloissa.
Olen käynyt tutustumassa lastentarhoihin eikä mieleeni ole tullut kysellä taustoja. Ovatko lapset oikeasti orpoja vai vain paikanpäälle ansaintamielessä roudattuja? Toivottavasti matkanjärjestäjä on tutkinut paremmin. Sitäkään en ole kysellyt.
Eräällä reissulla istuimme lounaspöydässä kiireestä kantapäihin hunnutettuna ja nautimme nuorten tyttöjen tanssiesityksestä. Mielessä kävi, että eikö heidän pitäisi näin päiväsaikaan olla koulussa. Vaaleanpunaiset aurinkolasit päässään sitä tietenkin halusi ajatella, että ovat lounastauolla tai jotain.
Glögi-illassa keskustelua herätti myös vapaaehtoistyö. Jotkut pyhittävät pari viikkoa lomastaan vaikkapa orpokodissa työskentelyyn. Jaa, taustalla lapsen hylätyksitulemisen kokemus. Pari viikkoa on pitkä aika lapsen maailmassa, sinä aikana ehtii jo hyvinkin solmimaan jonkinasteisen tunnesiteen vieraan maan mukavaan tätiin tai setään. Ja taas tämä häipyy lapsen elämästä.
Antaa juomarahaa ja kenelle. Arveltiin, että suoraan siivoojalle tai tarjoilijalle ojennettu tippi jää varmimmin paikallisten hyväksi. Niin varmaan, mutta toisaalta eräällä reissulla kuulin etäämpänä turistikohteesta retkeillessäni, että kylän koulu – monien kylien koulut – kärsivät opettajien puutteesta. He kun olivat siirtyneet lihavampien tienistien toivossa matkailubusinekseen.
Vinkkejä reilumpaan matkailuun tästä.